Kesäloma ihmisoikeuksista

Loma oli ja meni. Töitä en lomalla miettinyt, mutta otin loman loputtua asiakseni miettiä kesälomaan liittyviä ihmisoikeuksia. Mitä ne voisivat olla ja toteutuvatko ne? 

Ja jos eivät toteudu, niin mitä kansalainen tai asiantuntijaorganisaatio voisi tehdä, jotta valtio huolehtisi oikeuksien toteutumisesta paremmin?

Loma yksillä-kesä kaikilla?

Vuosilomaa kertyy useimmille työsuhteen laadusta ja pituudesta riippumatta lain perusteella. Ja sitä oikeuttahan tässä juuri on nautittu. Kuitenkin pätkätyöt ja erilaiset uudentyyppiset työsuhteet heikentävät tämän oikeuden toteutumista käytännössä, kun lomaa ei kerry vähäisistä tunti- tai työpäivistä johtuen tai loma kuitataan laillisesti rahana lyhyen työsuhteen päättyessä.  

Lepoon ja kohtuullisiin työoloihin, kuten yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen, siedettävään työlämpötilaan ja taukoihin, on kaikilla oikeus. Ei nämäkään aina toteudu, varsinkaan hellekesänä. Lomaoikeudesta huolimatta, kaikilla ei ole loman viettoon mahdollisuutta. Yrittäjät, omaishoitajat ja esimerkiksi maataloudessa työskentelevät joutuvat myös usein jatkamaan työtään muiden lomaillessa. Monella on jaksaminen vähissä.

Vastuumme luonnosta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä

Puhdas ympäristö ja monimuotoinen luonto sekä niistä nauttiminen yhdenvertaisesti jokamiehenoikeuksien nojalla kuuluvat tavalla tai toisella lähes kaikilla suomalaisilla lomailijoilla kesän juttuihin niin maalla, kaupungissa kuin vesilläkin. Luonnossa liikkuminen, sen antimien kerääminen ja näin hellekesänä erityisesti aaltoihin pulahtaminen ovat arvokkaita asioita, joita muualla maailmassa ei kaikkien ulottuvilla ole. Sitä kannattaa meidän jokaisen arvostaa ja suojella.

Perustuslain 20 pykälässä säädetään, että ”Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.” 

Onko näin? Muistavatko kaikki, että heillä on oikeuden lisäksi tähän liittyvä velvollisuus, muun muassa pitää retkeilyalueet siistinä, jättää makkaratulet tekemättä metsäpalovaroituksen aikana ja torjua kaksin käsin luonnosta haitallisia vieraslajeja, kuten jättipalsamia ja lupiinia. Näihin me kaikki voimme vaikuttaa.

Ilmasto kriisissä – ihminen pulassa

Lämmin ja aurinkoinen loma on kaikilla toiveena. Kyllä. Sitä se on ollut. Mutta kuivuus ja kuumuus, jotka ovat nyt olleet pitkään seuranamme, ovat osa ilmastokriisiä. Samoin etelämmässä Euroopassa vaivaavat sateet ja tulvat. Säätilat ovat muutoksessa, sääilmiöt voimakkaampia ja arvaamattomampia. Pilvetkin ovat epäluotettavia. Ne voivat estää kuumuuden pääsemistä ilmakehään, mutta myös estää sen haihtumista maapallolta.

Ylipäätään muutos tuo uusia uhkia hyvinvoinnillemme. Viljelmille ilmestyy uusia kasvitauteja ja -tuholaisia jotka vaikuttavat ruokaturvallisuuteemme ja joiden torjumiseen tarvitaan uusia keinoja. Luonnosta löytyy uusia eläin- ja kasvilajeja, joille ei ole luonnollisia vihollisia ja jotka tukahduttavat perinteiset lajit. Näemme kalojen ja muiden vesieläjien joukkokuolemia vesien lämmetessä liikaa. Pohjoisessa kuolee entistä enemmän poroja kun lumi sulaa ja jäätyy toistamiseen eikä poro löydä ruokaansa. Metsäpalot tuhoavat kallisarvoista luontoa, saastuttavat hengitysilmaa ja aiheuttavat sairauksia. Jäätiköt ja ikirouta sulavat, vedenpinta nousee ja metaani purkautuu maaperästä ilmakehään lisäten kriisiä. Ja kuivuus! Mikään ei kasva tai elä ilman vettä! Savipellot kovettuvat koppuraksi ja metsän eläimet pienimmästä suurimpaan kärsivät janoa. Tällä on vaikutusta myös marketin asiakkaaseen. Kotimaisen puhtaan ruoan saanti vaikeutuu tai loppuu ja joka tapauksessa ruoan hinta nousee.

Maailmalla tilanne on vielä hälyttävämpi, kuivuus ja tuholaiset ajavat ihmisiä maanpakoon ja siirtolaisuuteen. Veden vähyys aiheuttaa konflikteja veden lähteistä ja käyttöoikeuksista niihin. Lämpötilan nousu tekee monista alueista asumiseen soveltumattomia. Nämä kaikki vaikuttavat laajasti ihmisten elinolosuhteisiin ja yleiseen turvallisuustilanteeseen.

Ilmastokriisi koskettaa siis meitä kaikkia kaikkialla. Tästä on myös tieteellistä näyttöä. Pysähdy miettimään hetkeksi.  

Yhä lisääntyvässä määrin ilmastokriisistä käydään jo oikeuttakin, joko yksittäistapauksissa jo aiheutuneiden ongelmien vuoksi tai maailmalla laajemminkin nykyisten ja tulevien sukupolvien hyvinvoinnin ja ihmisoikeuksien toteutumisen puolesta. Portugalilaislapset katsovat, että heillä ei ole tulevaisuutta, ellei kriisille tehdä heti jotain. Sveitsiläiset isoäidit katsovat, että lämpötilan nousu vaikuttaa heidän terveydentilaansa ja elämänlaatuunsa. Nämä molemmat tapaukset ovat ihmisoikeustuomioistuimessa Strasbourgissa tutkittavana ja jää nähtäväksi onko ihmisoikeussopimus elävä instrumentti ja elääkö tuomioistuin sanojensa mukaisesti ajassa vai pitääkö se asiaa poliittisena kysymyksenä, johon pitää puuttua muilla kuin tuomioistuimen keinoilla.

Positiivisesti kohti syksyä

Jotta emme vaipuisi turhaan synkkyyteen tulee muistaa, että lomaan on mahtunut kriiseistä huolimatta myös positiivisia ihmisoikeudellisia kokemuksia. Liikkumis- ja kokoontumisvapaudet ovat toteutuneet vain osittain pandemian vuoksi, mutta kuten normaalina aikanakin, lomalla on tavattu ystäviä ja sukulaisia, on istuttu lähipuistossa, on uitu ja ulkoiltu ja on syöty jäätelöä. Kulttuurisia ja sivistyksellisiä oikeuksiakin on nautittu, siellä missä rajoitukset sen ovat sallineet, kesäteattereissa, festivaaleilla ja näyttelyissä. On uppouduttu kirjoihin tai luettu vanhoja lehtiä ja on ehkä jopa opiskeltu jotain uutta ja ihanaa kesäkursseilla.

Kasvimaalla kitkemistä, kastelua tai halkojen hakkuuta ei voi laskea julmaksi tai epäinhimilliseksi kohteluksi eikä teinien vieminen mökille täytä vapaudenriiston määritelmää. Ne vain kuuluvat kesään, samoin kuin maakuntaruoat, päiväunet sekä paarmojen ja muiden lentävien olioiden kanssa taisteleminen. Nauttikaamme niistä (ei ehkä paarmoista!) täysillä edelleen, koska työntäyteinen syksy lähestyy ja ilmastokriisistä huolimatta, tai juuri sen takia, vaakatasoinen räntäsade ja loskalammikot ovat vain silmänräpäyksen päässä!

Leena Leikas on asiantuntija Ihmisoikeuskeskuksessa (NHRI). Hän muistelee kaivaten Saimaan aalloissa uimista poutapilvien alla yrittäessään löytää loman jälkeistä työotetta. Kirjoitus peilaa kirjoittajan henkilökohtaisia pohdintoja, eikä edusta Ihmisoikeuskeskuksen kantoja saati vastaa kirjoituksen alun esittämiin kysymyksiin!