keskiviikko 29. syyskuuta 2021

Rakkautta ja anarkiaa. Ihmisoikeuksiakin?


 

Rakkautta ja Anarkiaa-elokuvafestivaali järjestettiin Helsingissä 16.-26.9.2021. Tämä oli jo 34. kerta kun Helsingin valkokankaille levittäytyi tavanomaista laajempi kattaus maailman elokuvaa. Kaikkiaan noin 40.000 katsojaa koki pimeydessä tunteita laidasta laitaan toinen toistaan hienompien elokuvien kanssa.

Ihmisoikeudet ovat kaikkialla, meidän jokaisen arjessa. Elokuvien ystävänä katselin maratonsuorituksena työpäivien päätteeksi ihmisoikeuslasien läpi festivaalin tarjontaa kaikkiaan 23:n pitkän elokuvan verran. Ja kyllä, kaikissa tarinoissa on helposti löydettävissä ihmisoikeusulottuvuus.  

Ihmissuhteet

Elokuvien tarinat olivat kaikki, tavalla tai toisella, tarinoita ihmissuhteista. Tätähän elämäkin on. Vanhempien, isovanhempien, puolisoiden, rakastajien, lasten, serkkujen, opettajien ja oppilaiden, naapurien, rikoksen tekijöiden ja uhrien sekä tuomareiden ja tuomittujen kesken. Emme elä tyhjiössä, toimimme erilaisissa suhteissa, toimintamme vaikuttaa aina muihin ja joskus harkitsemattomilla teoilla tai valheilla on järkyttäviä seurauksia.

Väkivalta

Monet valtiot perustuvat väkivallalle ja konflikteissa väkivalta kohdistuu usein juuri naisiin ja lapsiin, vähemmistöihin, ulkomaalaisiin tai valtaa pitäville uhkaksi koettaviin henkilöihin. Monessa tarinassa keskeisessä roolissa oli väkivalta. Liian monessa. Henkinen, ruumiillinen, naisiin tai lapsiin kohdistuva, rodullinen, jopa yhteiskunnallinen ja valtiollinen väkivalta, teloituksiin asti. Näissä tarinoissa oltiin siis hyvin ajan hermolla, onhan meilläkin lähisuhdeväkivalta tavallisempaa kuin mitä luullaan.

Kontrolli ja rajoittaminen

Usein tarinoissa oli vahvasti esillä ihmisten, liikkumisen, itsenäisen ajattelun, seksuaalisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai moraalin kontrollointi. Väkivaltaa sekin. Naisten, lasten, vanhusten, köyhien, kouluttamattomien, vähemmistöjen, ulkomaalaisten, mustien ja jopa kummitusten syrjiminen! Syrjintä, viha ja vihapuhe, aggressio ja vallankäyttö myrkyttävät yhteiskuntaamme elävässä elämässä ja erityisesti sosiaalisessa mediassa.

Minä, minä ja minä

Kuten elämässäkin, elokuvissa esiintyi oman edun tavoittelua, kanssaihmisten epätasa-arvoista kohtelua, toisten valintojen väheksyntää, rotusortoa, etnistä alistamista, sukupolvien ja yhteiskuntaluokkien välistä vallankäyttöä, uskonnollista kiihkoilua, taloudellista valtapeliä ja ihmisten tuhoamista skandaaleilla, valheilla ja juoruilla. Ihmisen pimeän puolen esittely sen kaikessa kauheudessaan.

Etniset ja poliittiset kriisit

Tarinoissa liikuttiin maasta ja yhteiskuntajärjestelmästä toiseen. Laki, järjestys, vapaus ja turvallisuus ovat keskeisiä edellytyksiä ihmisoikeuksien toteutumiselle. Algerian, Libanonin ja Balkanin sodat, Kiinan kommunistinen vallankumous, Hong Kong, Turkin kurdialueet, Iran. Näissä kaikissa oli läsnä väkivaltaa, syrjintää, vihaa. Kaikki jo nähty aiemminkin, mutta erinomaisia muistutuksia ihmisrodun raadollisuudesta ja oikeusvaltion vahvan roolin tarpeellisuudesta.

Ruokaa ruumiille ja sielulle

Oikeus riittävään ravintoon on ihmisoikeus, joka toteutuikin useimmissa tarinoissa. Eväitä, juhla-aterioita, ilmakuivattua kinkkua, juustoja, mereneläviä ja nuotiolla grillattua härkää. Shampanjaa, teetä, viiniä, mutta myös lääkkeitä ja huumaavia aineita. Sieluakin ravittiin tanssilla, laululla, kirjallisuudella, koulutuksella ja elämänkokemuksen jakamisella, myös vähemmistökielillä. Tärkeitä kaikki sivistyksellisten, kulttuuristen ja kielellisten oikeuksien toteutumiselle. Mitä olisimme ilman näitä?

Eläimet keskuudessamme

Elokuvat eivät ole koskaan vain ihmiskohtaloita, mukana on aina eläimiäkin. On lehmiä ja lampaita, hevosia ja koiriakin. Ne elävät, niitä kohdellaan, usein huonosti, ja ne kuolevat. Ihmisoikeuksien ohella eläinten oikeudet ansaitsevat huomiota. Ihminen, joka kohtelee eläimiä huonosti, kohtelee helposti myös kanssaihmisiään huonosti. Ja toisinpäin.

Rakkautta, anarkiaa ja ihmisoikeuksia

Selvää on siis, että elokuvat eivät ole vain viihdettä. Ne ovat myös erinomainen tapa nähdä maailmaa, kokea tunteita, ymmärtää vääryyksiä ja pyrkiä kohti parempaa maailmaa. Rakkauden ja anarkian kautta keski-ikäinen juristikin pääsee sisään kohtaloihin, jotka muuten jäisivät vieraaksi. Niin ja saattoi se juristi jonkun kyyneleenkin vuodattaa ja nauraa ääneen!

Kiitos tästä hienosta, joskin aavistuksen uuvuttavasta viikosta!

 

Nähdyt elokuvat olivat (jaottelu ja tiivistelmät kirjoittajan), linkit Rakkautta ja Anarkiaa-festivaalin  verkkosiuille.

Lapset kurissa ja nuhteessa

Brother's Keeper – väkivaltaa, ystävyyttä ja etnistä syrjintää turkkilaisessa poikakoulussa kurdialueella.

Schoolgirls – espanjalaiset koulutytöt nunnien komennossa aikuisuuden kynnyksellä

 

Elämää ja valintoja

The World to Come – parisuhteita, yksinäisyyttä, sielunkumppanuutta ja patriarkaatin valtaa

Martin Eden – yhteiskuntaluokkia ja poliittisia teorioita

Luxor – menneisyyden valinnat ja niiden toistamisen järkevyys/järjettömyys

 

Ylimaallista

Relic – isoäiti poltergeistin vankina

Rouge – teetä, kurtisaaneja ja kiinalainen kummitus opiumhöyryissä

 

Ihmissuhteita

A Taste of Hunger – Michelin-tähtiä, mustasukkaisuutta ja mustekalaa

The Sleepwalkers – uuden vuoden sukujuhlat ja elämisen sietämätön karmeus

The People Upstairs – naapureita, uusia mattoja ja kallista kinkkua

Hit the Road – road trip, kuoleva koira ja yliaktiivinen lapsi

Perintö – vanhuksia, dna-testejä ja kiihkeitä hautajaisjärjestelyjä

 

Kriisinhallintaa

Ballad of a White Cow –teloitetun miehen vaimo ja tuomarin moraalinen ahdistus

Skies of Lebanon – perhe-elämää ja pommituksia

 

True stories

Center Stage – Kiinan Greta Garbon elämä ja rakkaudet

Charlatan – Tsekkiläisen yrttiparantajan nousu ja tuho

The Eyes of Tammy Faye – Tv-evankelistan imperiumi, ihmissuhteet ja rahasotkut

My Salinger Year –J.D.Salingerin kirjallisuusagentuurin kummallisuuksia

 

Balkanin kriisi

Hive -kosovo – sodan jälkipelit ja naisten toimeentulon vaikeus

Quo Vadis, Aida? – siviilit sodassa ja kansainvälisen yhteisön hampaattomuus

 

Rotusorto

MLK/FBI – liittovaltion poliisi ja kansalaisoikeustaistelijan vaino

The Drover’s Wife - The Legend of Molly Johnson – alkuperäiskansaan kuuluvan naisen kohtalo syrjäseudulla yhteiskunnan hylätessä


Leena Leikas on asiantuntija Ihmisoikeuskeskuksessa (NHRI). Hän katsoisi elokuvia kaiket päivät, jos työt eivät haittaisi harrastuksia. Kirjoitus peilaa kirjoittajan henkilökohtaisia pohdintoja, eikä edusta Ihmisoikeuskeskuksen kantoja!