Oikeus mielenterveyteen on ihmisoikeus

Nuorten mielenterveysongelmista on viime aikoina puhuttu julkisuudessa yhä enemmän. Mielenterveyshäiriöt ovat nuorten aikuisten yleisin syy pitkille sairaslomille. Kouluterveyskyselyt, opiskelijaterveyskyselyt ja nuorisobarometri osoittavat, että nuorten mielenterveyshäiriöt lisääntyvät ja niitä tunnistetaan yhä enemmän.

Nuorten mielenterveys on tärkeä yhteiskunnallinen kysymys. Se vaikuttaa nuorten mahdollisuuksiin työskennellä ja toimia täysivaltaisina yhteiskunnan jäseninä. Kysymyksellä on siten muun muassa merkittäviä taloudellisia ja yhteiskunnan osallisuuteen liittyviä vaikutuksia. Nuorten mielenterveys on myös erittäin olennainen, ajankohtainen ja akuutti ihmisoikeuskysymys. Julkisessa keskustelussa tai poliittisessa päätöksenteossa mielenterveyttä ei kuitenkaan tunnisteta ihmisoikeudeksi, jonka turvaaminen on valtioiden oikeudellinen velvollisuus. Tähän toivomme Ihmisoikeuskeskuksen Nuorten asiantuntijoiden ohjelmassa muutosta.

Oikeus parhaaseen saavutettavissa olevaan mielenterveyteen

YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva sopimuksen (TSS-sopimus) 12 artikla turvaa oikeuden parhaaseen saavutettavissa olevaan ruumiin- ja mielenterveyteen. Sopimus on laadittu jo 1960-luvulla, ja se on yksi YK:n ensimmäisistä varsinaisista ihmisoikeussopimuksista. Mielenterveys ihmisoikeutena ei siis ole uusi asia.

Suomi on saanut TSS-sopimusta valvovalta TSS-komitealta huomautuksia siitä, että oikeus mielenterveyteen ei toteudu riittävästi. Komitea on peräänkuuluttanut mielenterveyspalveluiden parempaa saatavuutta ja kohtuuhintaisuutta, sekä toimenpiteitä, joilla puututtaisiin nuorten mielenterveyspalveluiden esteisiin. Mielenterveyspalveluiden parempi saatavuus on edellytys sille, että Suomi noudattaa ihmisoikeusvelvoitteitaan.

Parhaan saavutettavissa olevan mielenterveyden edistäminen on kuitenkin muutakin kuin sen varmistamista, että palveluita on paremmin saatavilla. Mielenterveysongelmien taustalla on usein yhteiskunnallisia ilmiöitä. Esimerkiksi ilmastokriisillä ja sen tuomalla ilmastoahdistuksella on tutkitusti selvä yhteys mielenterveyteen. Vahva ilmastopolitiikka edistää siten myös oikeutta mielenterveyteen.

Ilman ihmisoikeuksia ei ole hyvää mielenterveyttä

Mielenterveysongelmat eivät jakaudu tasaisesti. Tilastojen mukaan masennus on naisilla kaksi kertaa yleisempää kuin miehillä, toisaalta miehet tekevät paljon enemmän itsemurhia kuin naiset. Osin erot voivat johtua sosiaalisista sukupuoleen liitetyistä normeista, jotka voivat nostaa miesten apuun hakeutumisen kynnystä. Silloin ongelmat voivat myös eskaloitua. Lisäksi esimerkiksi sateenkaarinuoret ja erityisesti transnuoret voivat muita nuoria selvästi huonommin: jopa 75 prosenttia sukupuolivähemmistöön kuuluvista nuorista on ollut huolissaan mielialastaan viimeisen vuoden aikana. Sateenkaarinuoret joutuvat pelkäämään muita nuoria huomattavasti useammin, etteivät tule kohdatuksi omana itsenään, että heitä syrjitään tai kiusataan tai että heihin kohdistetaan väkivaltaa. Syrjintäkokemukset voivat aiheuttaa vähemmistöstressiä, joka pidemmän päälle voi heikentää mielenterveyttä. Avun hakemisen kynnys saattaa kuitenkin olla korkea, sillä sateenkaarinuoret voivat kantaa huolta siitä, minkälaisia oletuksia ja normeja hoitohenkilökunnalla on seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyen.

YK:n erityisraportoija oikeudesta terveyteen onkin todennut ytimekkäästi: ilman ihmisoikeuksia ei ole hyvää mielenterveyttä. Oikeus parhaaseen saavutettavissa olevaan mielenterveyteen edellyttää kaikkien muiden ihmisoikeuksien toteutumista. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo tukevat sitä, että vähemmistöasemassa olevat ihmiset voivat paremmin. Tutkimusten mukaan on myös helpompi voida hyvin, jos elämän materiaaliset peruspilarit, kuten ruoka, asunto ja riittävä elintaso, toteutuvat täysimääräisesti. Yhden ihmisoikeuden toteutuminen (esim. oikeus riittävään elintasoon) siis tukee toisen toteutumista (oikeus mielenterveyteen). Ihmisoikeuksia sanotaankin jakamattomiksi, sillä ne ovat toisistaan riippuvaisia ja toteutuvat yhdessä.

Ihmisoikeuksia kunnioittava yhteiskunta huomioi myös mielenterveyskuntoutujat

Sen lisäksi, että ihmisoikeusinstrumentit velvoittavat Suomea edistämään hyvinvointia kaikin käytettävissä olevin keinoin, tulisi yhteiskunta rakentaa sellaiseksi, joka huomioi myös mielenterveyden haasteita kokevat ihmiset. Heillä pitää olla samat mahdollisuudet mielekkääseen elämään, koulutukseen, työhön ja osallisuuteen. Yksinkertaisesti: mielenterveyskuntoutujille pitää turvata samat ihmisoikeudet kuin kaikille muillekin. Tähän velvoittaa osaltaan myös YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus, jonka mukaan yhteiskunta tulee rakentaa sellaiseksi, että myös vammaiset ihmiset voivat siihen yhtäläisesti osallistua. Vammaisyleissopimuksen mukaan myös pitkäaikaiset mielenterveysongelmat voidaan tietyin edellytyksin määritellä vammaksi, jos ne vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa voivat estää henkilön yhdenvertaisen osallistumisen yhteiskuntaan.

Ihmisoikeussopimukset antavat siis Suomelle valtiona kaksisuuntaisia velvoitteita. Ensinnäkin TSS-sopimuksen mukaan Suomen pitää turvata jokaisen oikeus parhaaseen saavutettavissa olevaan mielenterveyteen. Toiseksi Suomen pitää vammaisyleissopimuksen mukaisesti rakentaa yhteiskunta siten, että myös mielenterveysongelmia kokevat pääsevät siihen osalliseksi ja heidän kaikki ihmisoikeutensa turvataan. Näistä kahdesta näkökulmasta muodostuu mielenterveys ihmisoikeutena.

Mitä väliä sillä on, että mielenterveys on ihmisoikeus?

Kansainvälisten sopimusten velvoitteet eivät välttämättä aina välity elettyyn arkeen. Mielenterveyspalveluita on huonosti saatavilla, jonot ovat pitkiä, ja lisääntyvää pahoinvointia hoidetaan lähinnä oireita lievittämällä eikä juurisyihin paneutumalla. Oikeus parhaaseen saavutettavissa olevaan mielenterveyteen ei tällä hetkellä toteudu ainakaan nuorten elämässä riittävästi. Lisäksi mielenterveysongelmat voivat edelleen estää pääsyn muihin oikeuksiin. Suomi on siis epäonnistunut.

Tällaisessa tilanteessa voi ymmärrettävästi herätä kysymys siitä, mitä väliä sillä on, että Suomea sitoo velvollisuus edistää heidän parasta saavutettavissa olevaa mielenterveyttään sekä velvollisuus rakentaa yhteiskuntaa mielenterveyskuntoutujat huomioiden, kun oikeudet eivät toteudu.

Ensinnäkin mielenterveys ihmisoikeutena antaa juridista pohjaa nuorten esittämille vaatimuksille. Suomi on oikeusvaltio, mikä tarkoittaa sitä, että valtion juridinen velvollisuus noudattaa kansainvälisiä velvoitteitaan otetaan lähtökohtaisesti vakavasti. Joskus tähän tarvitaan myös kansallisten ihmisoikeustoimijoiden ja yhteiskunnan asettamaa painetta.

Mielenterveys ihmisoikeutena merkitsee myös vastuun ja paineen siirtämistä yksilöltä valtiolle. Mielenterveys ei ole pelkkiä tunnetaitoja ja yksilöllisiä ominaisuuksia vaan usein juurisyyt ovat yhteiskunnan rakenteissa ja poliittisissa päätöksissä. Syrjinnän aiheuttamaa vähemmistöstressiä ei voida paikata vain yksilöterapialla vaan syrjintään puuttumalla.

Se merkitsee myös sitä, että yksilö on oikeutettu oikea-aikaiseen, saavutettavaan ja kohtuuhintaiseen tukeen. Tuki voi olla niin terveyspalveluiden piiriin kuuluvaa psykoterapiaa kuin esimerkiksi sosiaalipalveluiden kautta saatavaa apua arjessa pärjäämiseen. Kenenkään ei tarvitse miettiä, ansaitseeko hän tiettyjä palveluita – kysymys on oikeudesta, ja valtion velvollisuudesta turvata tämä oikeus. Tämän toivoisi vähentävän esimerkiksi mielenterveyspalveluihin hakeutumiseen liittyvää stigmaa.

Ihmisoikeuksilla on myös puolustajansa. Suomessa on paljon tahoja, joiden tehtävänä on valvoa sitä, että viranomaiset täyttävät ihmisoikeusvelvoitteensa, kuten eduskunnan oikeusasiamies ja valtioneuvoston oikeuskansleri. Tammikuussa 2023 apulaisoikeuskansleri antoi ratkaisun, jossa se totesi, että lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden riittämättömyys on perusoikeusongelma, joka on ristiriidassa lasten ja nuorten oikeuksien kanssa. Ratkaisu toivon mukaan herättelee viranomaisia puuttumaan entistä ponnekkaammin tilanteeseen. Se myös osoittaa, että Suomen ihmisoikeustoimijat tunnistavat oikeuden parhaaseen saavutettavissa olevaan mielenterveyteen ja seuraavat sen toteutumista.

Nuorten mielenterveyden tukemiselle on eettisiä, käytännöllisiä ja taloudellisia perusteita. Lisäksi sille on vahvoja juridisia perusteita, jotka johtuvat kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista. Ovathan ihmisoikeudet lopulta olemassa juuri tätä varten: jotta hyvän elämän perusedellytykset toteutuisivat jokaisen ihmisen elämässä mahdollisimman täysimääräisesti.

Elsa Korkman

Nuorempi asiantuntija

Lähteitä ja lukemista

UN Committee on Economic, Social and Cultural Rights: General Comment No. 14: The Right to the Highest Attainable Standard of Health” (2000)

UN Committee on Economic, Social and Cultural Rights: Concluding observations on the seventh periodic report of Finland (2021)

Report of the Special Rapporteur on the right of everyone to the enjoyment of the highest attainable standard of physical and mental health: Right of everyone to the enjoyment of the highest attainable standard of physical and mental health (2020)

Apulaisoikeuskansleri: Lasten ja nuorten mielenterveys- ja psykiatristen palvelujen toteutuminen covid-19-epidemian aikana (2023)

Satu Majlander et al.: Sateenkaarinuoret poikkeusaikana (Nuorten elinolot 2022-vuosikirja)

Satu Majlander et al.: Sateenkaarinuorten hyvinvointi – tuloksia Kouluterveyskyselystä (THL 2022)

Lotta Virrankari ja Anna-Maria Isola: Miten käy mahdollisuuksille köyhyydessä? (2021)

Anna-Maria Isola, Lotta Virrankari ja Heikki Hiilamo: On Social and Psychological Consequences of Prolonged Poverty – A Longitudinal Narrative Study From Finland (2021)

Charles Adedayo Ogunbode et al.: Negative emotions about climate change are related to insomnia symptoms and mental health: Cross-sectional evidence from 25 countries (2021)

Mari Peltonen: Nuorten aikuisten ilmastoahdistuksella on Suomessa voimakkain yhteys mielenterveyteen (2021)

Potilaan lääkärilehti: Lasten ja Nuorten psykiatrian lähetteet kasvaneet hurjasti Husissa (2022)

APU: Masennus on naisilla yleisempää, mutta riittämättömyyden tunne työssä tai perhe-elämässä iskee miehiin yhtä pahasti (2023)

Vammaisilla on ihmisoikeudet – kriiseissäkin

YK:n vammaisyleissopimus velvoittaa viranomaisia turvaamaan vammaisten ihmisten oikeudet myös kriisitilanteissa. Koronapandemia paljasti vammaisten oikeuksien toteutumisessa kuitenkin puutteita. Jos kriisitilanteisiin, kuten laajoihin sähkökatkoihin, ei varauduta inklusiivisesti, ne voivat uhata laajemmin vammaisten ihmisten ihmisoikeuksia.

Sähköt katkeavat. Lämmitys lakkaa välittömästi ja kodit, päiväkodit ja muut rakennukset alkavat pikkuhiljaa viiletä. Junat, metrot ja ratikat seisahtuvat. Viidentoista minuutin kuluessa useimmat ruokakaupat joutuvat sulkemaan ovensa, kun kassat lakkaavat toimimasta eivätkä elintarvikkeet pysy viileinä. Kahden tunnin kuluessa ensimmäiset tietoliikenteen tukiasemat mykistyvät, minkä jälkeen ei voi soittaa eikä pääse verkkoon. Kuuden tunnin kuluessa suurelta osalta suomalaisilta puhelin- ja nettiyhteydet ovat poikki.

Näin tilanne etenisi, mikäli Suomessa tapahtuisi laajamittainen sähkökatko. Syksyn mittaan uutisissa on julkaistu paljon ohjeita siitä, miten itse kukin voi varautua sähkökatkoihin. Jokaisen kotoa tulisi esimerkiksi löytyä paristokäyttöinen radio, josta voi kuunnella viranomaisohjeita, vaikka omaa matkapuhelinta ei pystyisi enää lataamaan, eikä televisio mene päälle. Mutta mitä jos on kuuro?

Koronapandemia osoitti heikkouksia siinä, miten kriisivalmiudessa Suomessa huomioidaan vammaiset ihmiset ja muut haavoittuvuuden riskissä olevat henkilöt. Eduskunnan oikeusasiamiehen tarkastuksilla ikääntyneiden palvelutaloihin ja vammaisten asumispalveluyksiköihin paljastui, että tartuntoja saatettiin ehkäistä lainvastaisilla rajoitustoimenpiteillä. Yksiköissä saattoi olla käytössä esimerkiksi yleisiä vierailukieltoja, mikä tarkoitti sitä, että osa asukkaista ei kuukausiin päässyt näkemään perheenjäseniään tai muita läheisiään. Yleiset vierailukiellot loukkasivat asukkaiden oikeutta yksityisyyteen sekä perhe-elämään. Kun koronapandemia asetti yhteiskunnat paineen alle, vammaisia ihmisiä alettiin kohdella jälleen hoivan ja huolenpidon kohteena eikä oikeuksiensa haltijoina, YK:n vammaisten oikeuksien erityisraportoija Gerard Quinn totesi Kalle Könkkölä -symposiumissa joulukuussa. Paluu menneisyyteen oli nopea.

Tällä hetkellä koronarokotteita on Suomessa hyvin saatavilla, poikkeusolot ei ole voimassa ja yleisestä maskisuosituksesta on luovuttu. Venäjän hyökkäyssodan aiheuttaman energiakriisin vuoksi Suomessa ja muualla Euroopassa kuitenkin varaudutaan kriisitalveen. Laajamittaiset sähkökatkot ovat mahdollisia, kun pakkasen kiristyessä sähköä tarvitaan yhä enemmän lämmitykseen ja sähköverkot kuormittuvat. On kuitenkin epäselvää, miten sähkökatkoihin varautumisessa on huomioitu vammaiset ihmiset, jotka saattavat olla riippuvaisia esimerkiksi sähköisistä apuvälineistä.

YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista takaa vammaisten ihmisten suojelun ja turvallisuuden myös vaaratilanteissa ja humanitaarisissa hätätilanteissa. Sopimuksen artikla 11 velvoittaa viranomaisia huolehtimaan, että kansalliset hätätilavalmiussuunnitelmat ovat inklusiivisia myös vammaisille ihmisille. Se tarkoittaa sitä, että vammaiset ihmiset ovat mukana suunnitelmien tekemisessä, ne tukevat vammaisten ihmisten omaa varautumista kriisitilanteisiin ja että ne on julkaistu eri muodoissa, jotta ne ovat aidosti kaikkien vammaisten ihmisten saavutettavissa. Suunnitelmassa on oltava toimintamallit myös siihen, miten tieto hätätilanteesta saadaan kaikille riippumatta toimintakyvystä ja miten avustetaan ihmisiä, jotka eivät esimerkiksi pysty itsenäisesti poistumaan kotoaan. YK:n vammaisyleissopimuksen toimeenpanoa valvova komitea on ratkaisuissaan korostanut esimerkiksi, että hätätilanteesta on tiedotettava muutenkin kuin sireenillä, jotta tieto vaarasta saavuttaa myös kuurot ja kuulovammaiset. 

YK:n vammaisten oikeuksien erityisraportoija Quinn on todennut, vammaisten ihmisten ottaminen mukaan kriisivasteen suunnitteluun ei ole vain moraalisesti oikein ja oikeudellinen velvollisuus, vaan se tarkoittaa myös parempaa kriisivalmiutta. Vammaisten ihmisten osallisuus hyödyttää kaikkia.

Suomessa työpaikoilla ja vähintään kolmen asuinhuoneiston rakennuksilla on velvollisuus laatia pelastussuunnitelma. Vammaisten ihmisten turvallisuuden takaamiseksi pelastussuunnitelman ohjeistuksissa pitää huomioida ihmisten erilaiset toimintakyvyt. Jos pelastussuunnitelmaan on kirjattu toimintaohjeet tulipalotilanteessa, niin soveltuuko ohjeistus esimerkiksi kehitysvammaiselle tai sokealle? Näitä kysymyksiä on esitettävä suunnitelmia tehdessä, jotta pelastussuunnitelmat aidosti edistävät jokaisen turvallisuutta.

Sosiaali- ja terveysministeriö päivittää tällä hetkellä kansallista varautumissuunnitelmaa pandemiaa varten. Edellinen suunnitelma oli laadittu ennen kuin YK:n vammaisyleissopimus oli astunut voimaan Suomessa, eikä näin ollen siinä käsitelty artikla 11 toimeenpanoa pandemian aikana. Suunnitelman päivittäminen on tilaisuus, jota ei saa jättää käyttämättä. Päivitetyn suunnitelman on vastattava YK:n vammaisyleissopimuksen velvoitteita.

Hyviä merkkejä kriisivarautumisen kehittymisestä onneksi on. Oikeusministeriö palkitsi marraskuussa Kehitysvammaliiton Selkokeskuksen työn Demokratiapalkinnolla. Tänä vuonna Demokratiapalkinnon teema oli demokratian kriisinkestävyyden vahvistaminen, ja Selkokeskuksen palkitseminen on osoitus siitä, että inklusiivisuuden merkitys kriisitilanteissa on ainakin osittain ymmärretty. Kehitysvammaliitolla, Kuntaliitolla ja THL:lla on myös käynnissä yhteinen hanke, jossa kootaan oppeja koronapandemiasta, jotta vammaisten ja ulkomaalaistaustaisten selviytymis- ja toimintamahdollisuuksia voitaisiin paremmin tukea tulevissa kriiseissä.

Puolustusministeriön oppaassa pitkien sähkökatkojen varalle vuodelta 2019 kerrotaan, että ulkolämpötilan ollessa -20 astetta asunto elementtikerrostalossa laskee 36 tunnissa 10 asteeseen. Kun lämpötila laskee alle kymmenen asteen, keho tarvitsee lihasten tuottamaa lämpöä. Tilanne on erityisen vaarallinen liikuntavammaisille, iäkkäille, vuodepotilaille tai pienille lapsille, joiden lämmönsäätely ei toimi aikuisen tavoin. Kun Suomi nyt varautuu energiakriisiin ja laskeviin lämpötiloihin, on oltava suunnitelma sille, miten tieto ja apu saavuttavat sähkökatkossa ihmiset, jotka ovat sen aikana suurimmassa vaarassa. Koronapandemia opetti, että kriiseihin on varauduttava inklusiivisesti. Muuten vaarassa on vammaisten ja muiden haavoittuvuuden riskissä olevien ihmisten oikeus elämään ja myös muut perus- ja ihmisoikeudet.

Nitin Sood
Asiantuntija

Sanni Myllyaho
Nuorempi asiantuntija