Nuorista, oikeuksista ja nuorten oikeuksista – sillanrakentajana ihmisoikeuksien ja nuoruuden välillä

 

Ihmisoikeuskeskuksen Nuorten asiantuntijoiden ohjelman tavoitteena on tuoda nuorten ääntä ihmisoikeuskeskusteluun, käsitellä nuoria koskevia ja nuoria kiinnostavia ihmisoikeuskysymyksiä ja toimia sillanrakentajana nuorten ja ihmisoikeuksien välillä. Mutta mitä tämä tarkoittaa, ja miksi siltoja tarvitaan? Minne nuorten ääni on hukkunut? Blogissa nuorempi asiantuntija Elsa Korkman tarkastelee nuoruutta ja ihmisoikeuksia.

Miksi me nuoret emme kuulu emmekä näy ihmisoikeuskentällä?

Tuoreimmassa nuorisobarometrissa nuorilta kysyttiin, mitkä ovat sellaisia asioita, joiden säilyttäminen on tärkeää keinolla millä hyvänsä. Kaikista tärkeimmäksi muodostuivat ihmisoikeudet, joiden säilyttämistä 97 prosenttia nuorista piti erittäin tai melko tärkeänä.[1] Tulos heijastelee aiempia tutkimuksia ja selvityksiä. Nuoria todella kiinnostavat ihmisoikeudet.[2]

Nuoret ottavat nykyään vahvasti osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja pyrkivät vaikuttamaan itselleen tärkeisiin asioihin. Ihmisoikeuskeskustelussa nuoret aikuiset eivät kuitenkaan juurikaan kuulu tai saa tilaa. Kyseessä on kummallinen ristiriita ottaen huomioon, että ihmisoikeudet kyllä kiinnostavat nuoria ja nuoret ovat onnistuneet saamaan äänensä kuuluviin varsin hyvin monissa muissa meitä kiinnostavissa teemoissa, kuten ilmastokeskusteluissa. Kun nuoret eivät ihmisoikeuskeskusteluissa kuulu, ovat heille tärkeät ihmisoikeuskysymykset vaarassa jäädä marginaaliin.

Nuoren näkökulman puuttuminen ihmisoikeuskeskustelussa heijastuu myös siihen, miten nuoret nähdään oikeuksien haltijoina. Ihmisoikeustyössä on tyypillistä tarkastella oikeuksia sekä yleisellä tasolla – siis oikeuksina, jotka koskevat kaikkia kaikkialla – että oikeuksina, jotka näyttäytyvät eri ryhmien elämissä hieman eri tavalla. Nuoria ei kuitenkaan tunnisteta omaksi erityisryhmäkseen ihmisoikeuskielessä. Nuorille aikuisille – eli 18–29-vuotiaille – ei ole omaa ihmisoikeussopimusta, heidät huomioidaan laissa muutenkin harvoissa kohdin, ja harva ihmisoikeustoimija kiinnittää erityistä huomiota tai kokee erityistä omistajuutta nuorten aikuisten ihmisoikeuksien puolustamisesta.

Vaikuttaakin siltä, että nuoret aikuiset ovat joutuneet ihmisoikeuskentällä väliinputoajan asemaan. Heitä koskevat samat ihmisoikeudet kuin kaikkia muitakin, mutta juuri kukaan ei erityisesti tarkastele sitä, mitä ihmisoikeudet merkitsevät nuoruudessa. Tämä on hätkähdyttävää ottaen huomioon, että nuoria aikuisia on Suomessa yli 700,000.[3] Kyse on siis hyvin suuresta määrästä ihmisiä, joiden kokemuksia ei tarkastella ihmisoikeusnäkökulmasta.

Mistä asema väliinputoajana johtuu?

Osittain hiljaisuus nuorten oikeuksiin liittyen johtuu oikeudellisista rakenteista. Lapsen oikeuksien sopimus suojaa lasta ja nuorta siihen asti, että tämä täyttää 18 vuotta: lapsen etu otetaan ensisijaisena huomioon häntä koskevissa ratkaisuissa, lasta kuullaan hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti, ja hänen oikeutensa turvaamista seuraa kansainvälinen ihmisoikeusvalvontaelin, lapsen oikeuksien komitea. Lapsen oikeuksien sopimus on lasten kanssa työskentelevien parissa varsin tuttu, ja sitä opetetaan kouluissa myös lapsille. Sopimus ohjaa myös politiikkaa: esimerkiksi kansallisen lapsistrategian pohjana on lapsen oikeuksien sopimus.[4] Vaikka lapsia koskevatkin myös kaikki yleiset ihmisoikeussopimukset, on erityisesti lasten aseman turvaamiseksi laadittu sopimus helpommin lähestyttävä lapsille ja lasten parissa työskenteleville, koska siinä tarkastellaan ihmisoikeuksien asemaa juuri lapsuudessa.

Kun nuori täyttää 18 vuotta, muuttuu hänen asemansa olennaisesti. Oikeudellisesta näkökulmasta hän kasvaa päivässä lapsesta aikuiseksi. Lapsen oikeuksien sopimus lakkaa vaikuttamasta, ja nuori aikuinen saa samat oikeudet ja velvollisuudet kuin kuka tahansa muu aikuinen. 29-vuotiaaksi asti häntä koskee kyllä nuorisolaki, mutta koska kyseessä on niin kutsuttu puitelaki – eli laki, joka ei aseta erityisiä oikeuksia tai velvollisuuksia ihmisille – ei tämä nuoruuden määritelmä tuo nuorelle aikuiselle suojaa tai oikeuksia. Tällaisia oikeuksia ei nouse myöskään kansainvälisesti, sillä nuorille ei ole laadittu omaa ihmisoikeussopimusta toisin kuin lapsille. Nuoret aikuiset ovat siten kaikin tavoin aikuisen asemassa. Oikeudellisesti nuoruutta ei lähestulkoon ole olemassa.

Voi kysyä, onko sillä väliä, että nuoria ei huomioida erityisesti ihmisoikeusinstrumenteissa. Ihmisoikeudethan koskevat kaikkia, siis myös nuoria. En katso itsekään, että asia ratkeaisi omalla valtuutetulla tai ihmisoikeussopimuksella.

Jos missään ei tarkastella sitä, mitä ihmisoikeudet tyypillisesti tarkoittavat nuorten elämässä, niistä ei myöskään synny ymmärrystä. Ihmisoikeusinstrumenteissa käytetty kieli on varsin avointa ja yleisluontoista, ja vaatii tulkintaa. Pelkkä ylätason ihmisoikeustarkastelu ei ole riittävää, jos nuorella on käytännönläheisiä kysymyksiä omasta elämästään ja kokemuksistaan.[5] Tarvitsemme lisää tulkintaa ihmisoikeuksista nuorten elämässä.

Tämän seurauksena ihmisoikeuksia ei tunnisteta nuorten elämässä ja kokemuksissa. Ihmisoikeudet voivat tuntua etäisiltä nuorille tai nuorten parissa työskenteleville. Niitä ei koeta omaa elämää välittömästi koskeviksi. Myöskään ihmisoikeuskentälle ei välity tietoa ja ymmärrystä siitä, mitä ihmisoikeudet merkitsevät nuoruudessa.

Mitä ovat nuorten oikeudet?

Mitä ihmisoikeusherkkiä asioita nuoruuteen siis liittyy? Moni oikeus heijastuu nuorten aikuisten elämään eri tavalla kuin muissa elämänkaaren vaiheissa. Esimerkiksi Itsenäistyminen on elämänvaiheena erityisen ihmisoikeusherkkä. Silloin nuori irtaantuu omasta lapsuuden elinpiiristään, muttei välttämättä löydä heti omaa paikkaansa. Samalla suomalaisessa yhteiskunnassa korostuu itse pärjäämisen eetos sen sijaan että painotettaisiin nuoren oikeutta tukeen elämänvaiheesta toiseen siirtyessä.[6] Tällaiseen tukeen nuorella on kuitenkin oikeus.

Itsenäistyessä nuori muuttaa usein pois vanhempiensa luota. Joskus uutta kotia ei löydy, ja nuoresta tulee asunnoton.[7] Sekä perustuslaki että YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva sopimus (TSS-sopimus) turvaavat kuitenkin oikeuden sopivaan asuntoon (perustuslaki 19 § 4 momentti, TSS-sopimus 11 artikla). Nuorilla asunnottomilla on oikeus parempaan kuin kavereiden sohvilla punkkaamiseen.

Perustuslaki ja TSS-sopimus turvaavat myös riittävän toimeentulon ja elintason. Itsenäistyminen on kuitenkin myös usein muutenkin taloudellisesti epävarmaa ja nuorten asema työmarkkinoilla verrattain heikko, ja monet joutuvatkin turvautumaan sosiaaliturvaan. Sosiaaliturvan taso on kuitenkin kansainvälisten ihmisoikeusvalvontaelinten suositusten mukaan riittämätön.[8] Tämä ihmisoikeusongelma vaikuttaa erityisesti nuorten elämään: kun koronapandemia iski Suomeen, joutuivat etenkin nuoret 20–24-vuotiaat naiset turvautumaan työmarkkinatukiin.[9]

Nuorten kohdalla on kannettu huolta muuta väestöä yleisemmistä mielenterveysongelmista. Suuri osa mielenterveyshäiriöistä puhkeaa nimenomaan nuoruudessa.[10] Myös mielenterveyskysymykset ovat ihmisoikeuskysymyksiä, sillä TSS-sopimuksessa turvataan oikeus parhaaseen saavutettavissa olevaan ruumiin- ja mielen terveyteen (12 artikla).

Nuorten terveyttä ja hyvinvointia vaarantaa lisäksi ilmastokriisi. Vaikka ilmastonmuutos uhkaa ihmisoikeuksien toteutumista jo nyt, on sillä erityistä vaikutusta nuoriin ja meidän tulevaisuuteemme, sillä joudumme kohtaamaan ilmastonmuutoksen yhä vakavammat vaikutukset tulevaisuudessa. Nuoret ovat Euroopassa valittaneetkin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen siitä, että valtiot riittämättömillä ilmastotoimillaan loukkaavat nuorten ja tulevien sukupolvien oikeutta elämään.[11]

Myös yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymykset heijastuvat nuorten elämässä erityisellä tavalla. Esimerkiksi seksuaalisen väkivallan uhrit ovat usein nuoria naisia.[12] Lisäksi monet nuorille mahdollisesti vaikeat itsenäistymisen tilanteet, kuten asunnon löytäminen, ovat usein vielä vaikeampia nuorille, jotka kokevat syrjintää esimerkiksi ihonvärin, sukupuolen tai seksuaalisuuden perusteella. Nuoriin kohdistuva häirintä, syrjintä tai rasismi voi myös olla erilaista luonteeltaan kuin muiden ikäryhmien kohdalla.

Monet näistä nuorten oikeuksien kannalta olennaisista kysymyksistä on aktiivisen yhteiskunnallisen keskustelun kohteena jo nykyisin. Niistä puhutaan kuitenkin harvoin nimenomaan ihmisoikeuskysymyksinä ja oikeusperustaisesti. Kun nuorten elämää ei tarkastella ihmisoikeusnäkökulmasta, ei nuorten kohtaamia ihmisoikeusloukkauksia tunnisteta. Tässä on ihmisoikeuskentällä vielä töitä tehtävänä.

Siltojen rakentajana nuorisokentän ja ihmisoikeuskentän välillä

Hiljaisuus nuoruuden ihmisoikeuskysymyksistä johtunee siitä, että nuoret, nuorisotoimijat ja ihmisoikeustoimijat harvoin keskustelevat keskenään. Yhteistä ymmärrystä siitä, mitä nuoruudessa tapahtuu ja mitä tämä ihmisoikeuskielellä merkitsee, ei synny.

Saadaksemme yhteisen käsityksen nuoruudesta ja ihmisoikeuksista ihmisoikeuskentällä on huomioitava nuoret paremmin. Nuorten ääni ei kuulu ihmisoikeuskeskustelussa, jos nuoria ei kutsuta niihin pöytiin, joissa ihmisoikeuskeskustelua käydään.

Ihmisoikeuskeskus haluaa olla osa sitä muutosta, jota tarvitaan, jotta nuoret saadaan ihmisoikeuskeskusteluun mukaan. Tätä varten keskukseen on perustettu Nuorten asiantuntijoiden ohjelma. Sen tarkoituksena on lisätä nuorten ihmisoikeusnäkökulmaa Ihmisoikeuskeskuksen toiminnassa sekä vahvistaa nuorten ääntä yleisessä ihmisoikeuskeskustelussa.

Me ohjelman nuoret asiantuntijat olemme myös itse nuoria, ja haluamme kerätä yhteen lisää nuoria keskustelemaan yhdessä siitä, miten ihmisoikeuksia tulisi edistää, sekä tuoda näitä näkökulmia vahvemmin ihmisoikeuskentälle. Unelmamme on, että pystymme ohjelman myötä toimimaan siltana eri kenttien välillä.

Siltojen rakentaminen edellyttää kuitenkin muutakin kuin vain nuorten kuuntelemista.  Pitää tarkastella sitä, kuinka saavutettavaa ja avointa ihmisoikeuskeskustelu on. Tätä keskustelua hallitsevat ihmisoikeusjuristit, ihmisoikeusasiantuntijat, ihmisoikeustoimijat, ihmisoikeusinstituutiot sekä muut ihmisoikeusalukkeet. Keskustelua käydään kirjainlyhenteillä ja pykäläviidakoissa. Tälle on joskus perusteet, mutta usein seurauksena on, että ihmisoikeudet jäävät pienen piirin puolustettavaksi.

Tämä on sääli, sillä ihmisoikeudet koskevat kaikkia ihmisiä, ja erityisen tärkeää on huomioida ne, joiden ääntä ei keskusteluissa kuulla. Ihmisoikeuksilla on potentiaali luoda muutosta, antaa voimaa ja ihmisten vaatimuksille oikeutettua pohjaa.

Jotta ihmisoikeudet voivat saavuttaa potentiaalinsa, tulee ihmisoikeustoimijoiden myös osata viestiä ja vastaanottaa sellaisia viestejä, jotka eivät edellytä ihmisoikeusjargoniin syvällistä perehtymistä tai kaikkien relevanttien sopimusten ja artiklojen ulkoa osaamista. Nuoret vastaanottava ihmisoikeuskenttä on ennakkoluuloton ja avoin myös sille, että ihmisoikeuksia voi edistää monella tapaa.

Jos nuoret eivät ihmisoikeuskentällä kuulu, voi kysyä, osaako ihmisoikeuskenttä kuunnella.

[1] Tomi Kiilakoski (toim.), Kestävää tekoa. Nuorisobarometri 2021 (2022)

[2] Päivi Honkatukia, Jenni Kallio, Miia Lähde ja Jenni Mölkänen, Omana itsenä osa yhteiskuntaa - Itsenäistyvät nuoret aikuiset kansalaisina (2020)

[3] SPR, Itsenäistyvät nuoret osaksi yhteiskuntaa

[4] Sosiaali- ja terveysministeriö, Kansallinen lapsistrategia (2021)

[5] Leena Lestinen, Ulla Kiviniemi ja Marjo Autio-Hiltunen, Nuorten suomalaisuus on avointa ja kansainvälistä liikkuvuuden maailmassa (2017)

[6] Leena Suurpää, Jokaisella nuorella oltava oikeus itsenäistyä turvallisesti (2019)

[7] Jenni Mäki, Raportti nuorten asunnottomuusilmiötä kartoittavasta kyselystä (2019)

[8] Helsinge GSE Tilannehuone, Kela-etuuksiin kohdistuva paine koronakriisissä (2020)

[9] Valtioneuvosto, Suomelle suosituksia taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteutumisesta (2021)

[10] Sosiaali- ja terveysministeriö, Kansallinen mielenterveysstrategia ja itsemurhien ehkäisyohjelma vuosille 2020–2030 (2020)

[11] Pauli Rautiainen, Portugalilaiset lapset ja nuoret haastoivat Suomen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen ilmastonmuutoksen vastaisten toimien laiminlyönneistä (2020)

[12] UN Women, Naisiin kohdistuva väkivalta on musertavan laaja ihmisoikeusloukkaus: maailmassa joka kolmas nainen kärsii väkivallasta (2021)