Vaikka tilanteen tietää vakavaksi, silti joskus hätkähtää, kun asian äärelle pysähtyy hetkeä pidemmäksi.
Viime vuosina ei ole voinut välttyä siltä tosiasialta, että median ja toimittajien tilanne Euroopassa on huolestuttava. Euroopan neuvoston seurannan mukaan tätäkin kirjoittaessa 116 toimittajaa on vangittuna ja 22 toimittajan murhaa on tuomitsematta. Toimittajiin kohdistuu yhä enemmän väkivaltaa, pelottelua ja vihapuhetta. Parhaillaan median työtä häiritään kaikin tavoin Valko-Venäjällä.
Nämä synkeät luvut ja uutiset ovat meille jo murheellisen tuttuja, mutta vahvan alleviivauksen tilanteelle sai syyskuun alussa ProComin järjestämässä Helsinki Ethics -konferenssissa. Tilaisuus kokosi alan toimijoita pohtimaan median, viestinnän ja PR:n eettisiä kysymyksiä.
Tšekkiläinen vapaa toimittaja Magdalena Sodomkova kertoi puheenvuorossaan pysäyttävästi oman tarinansa kautta, miten median vapaus on kaventunut, kun poliitikot ostavat mediataloja ja valjastavat ne suoraan omien tarkoitusperiensä välineiksi. Sodomkova ehti työskennellä vuosia yhdessä maan suurimmista lehdistä, Mlada fronta DNES:ssä, kunnes hänet ensin siirrettiin tutkivan journalismin sijaan kirjoittamaan ruoasta ja muodista – harmittomista aiheista – ja lopulta hänet painostettiin ulos lehdestä.
”Demokratian kannalta on erittäin huolestuttavaa, kun mediasta tulee vallan ase”, nykyisin vapaana toimittajana työskentelevä Sodomkova painotti.
Saman huolen jakoi The Guardianin entinen päätoimittaja, Pulitzer-palkittu Alan Rusbridger, joka teki läpileikkauksen median tilanneeseen Britanniassa. Hänen mukaansa joidenkin brittimedioiden omistajat sekoittavat surutta politiikan ja journalismin ja hyökkäävät median kautta esimerkiksi oikeuslaitosta vastaan oman etunsa vuoksi. Rusbridger näytti otoksia jutuista, joiden tavoitteena on hänen mukaansa tehdä tuomareista yhteiskunnan vihollisia.
Ruotsin radion pääjohtaja ja toimitusjohtaja Cilla Benkö totesi puolestaan konferenssin kuulijoille, ettei missään voi enää ottaa toimittajien turvallisuutta ja vapautta itsestäänselvyytenä. Kommentin perään onkin hyvä katsoa lähelle: miltä tilanne näyttää Suomessa?
Painostusta, uhkailua ja solvaamista. Kaikkea tätä kohtaavat myös suomalaistoimittajat, paljastaa Tampereen yliopiston tutkija Ilmari Hiltusen ja Åbo Akademin tutkija Aleksi Suurosen tuore tutkimus, joka analysoi laajasti suomalaisten toimittajien kokemuksia ulkoisesta vaikuttamisesta ja vaikuttamisen seurauksista työlle.
Tutkimukseen vastanneista journalisteista 59 prosenttia miehistä ja 62 prosenttia naisista oli saanut vihapostia. Miehistä 19 prosenttia ja naisista 15 prosenttia oli joutunut väkivaltauhkausten kohteeksi vähintään kerran viimeisen kolmen vuoden aikana. Päätoimittajista jopa 77 prosenttia oli saanut vihanilmauksia sisältäviä viestejä ja 23:a prosenttia oli uhattu väkivallalla. Lisäksi 35:tä prosenttia toimittajista oli uhattu oikeustoimilla ja 25:tä prosenttia vahingonkorvausvaatimuksilla vähintään kerran vuodessa. Vastaava oikeudellinen häirintä on erityisen tuttua myös ihmisoikeuspuolustajien kohdalla.
Painostaminen ja vihapuhe ovat luonnollisesti kohteilleen usein hyvinkin ahdistavia, mutta joskus niillä on vaikutuksensa myös itse journalismiin. Kyselyyn osallistuneista toimittajista noin 14 prosenttia kertoi, että he olivat muuttaneet juttujensa sisältöä painostuksen vuoksi. Erilaisia metodeja ja strategioita häirinnän taklaamiseksi käytti tietoisesti 44 prosenttia vastaajista.
Suomessa median omistajuuteen liittyvät kysymykset ovat jääneet vähemmälle huomiolle, koska täällä ei ole noussut esille omistajien suoraa vallankäyttöä samalla tavalla kuin muualla Euroopassa. Suomalaismedia kuuluu kuitenkin kansainvälisen Media Pluralism Monitor -tutkimuksen mukaan korkeimpaan riskikategoriaan, kun tarkastellaan omistuksen keskittymistä 30:ssä Euroopan maassa. Tämä tarkoittaa, että mediat ovat yhä harvempien käsissä, mikä puolestaan heikentää median moninaisuutta. Kun tutkimuksessa arvioitiin median poliittista riippumattomuutta ja sosiaalista osallisuutta, eli esimerkiksi vähemmistöjen mahdollisuuksia käyttää mediaa tai esiintyä mediassa (access to media), Suomi sijoittuu keskitason riskikategoriaan. Vammaisten henkilöiden mahdollisuudet päästä median pariin katsottiin tutkimuksessa melko hyväksi (alhainen riskitaso), mutta esimerkiksi naisten kohdalla riskit olivat jo keskitasoa. Tämä johtuu esimerkiksi naisten vähäisestä määrästä mediatalojen johtoportaassa ja naispuolisten asiantuntijoiden vähäisestä hyödyntämisestä haastateltavina.
Jos taas suunnataan katse kotimaan mediasta takaisin koko Eurooppaan, on synkeähköä tilannekuvaa täydennettävä vielä koronapandemian aikana tehdyillä rajoitustoimilla. Poikkeustilanne on antanut joillekin vallanpitäjille hyvän tekosyyn tiukentaa otettaan mediakentästä esimerkiksi säätämällä erityisiä ”valeuutislakeja”. Syyttämällä mediaa valheellisen tiedon levittämisestä viruksesta on voitu määrätä artikkeleja poistettavaksi tai nettisivustoja suljettavaksi. Näin on International Press Institute -järjestön mukaan tehty muun muassa Romaniassa ja Bulgariassa.
Tässä tilanteessa on erittäin hyvä, että Suomessa hallitusohjelmassa luvataan tukea sananvapautta ja demokratian toimivuutta vahvistamalla median toimintaedellytyksiä ja kansalaisten oikeutta saada tietoa. Myös valtioneuvoston ihmisoikeusselonteon kuulemistilaisuudessa syyskuun alkupuolella oli hyvä kuulla ulkoministeri Pekka Haaviston puheessa, että Suomi on aktiivisesti mukana journalistien turvallisuutta ja mediavapautta edistävissä maaryhmissä kansainvälisillä areenoilla. Toivottavasti nämä tärkeät linjaukset muuttuvat mahdollisimman paljon käytännön toiminnaksi.
Median vapaus ja moninaisuus ovat demokraattisen oikeusvaltion toimivuuden mittareita. Journalismi toisaalta tarvitsee perus- ja ihmisoikeuksia toimiakseen, ja toisaalta se ylläpitää ja valvoo oikeuksien toteutumista. Näistä kummastakin osatekijästä on pidettävä huolta aktiivisesti. Siksi on hyvä välillä pysähtyä hetkeksi katsomaan median tilaa yksittäisiä tapahtumia laajemmin.
Vaikka tilanteen tietää vakavaksi, tarvitaan aina välillä vähän hätkähtämistä.
Susan Villa, asiantuntija, Ihmisoikeuskeskus
Lähteitä
Helsinki Ethics -konferenssi:https://helsinkiethics2020.com/EN
https://www.coe.int/en/web/media-freedom
https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/17512786.2020.1815558
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/105356/Experiences%20of%20External%20Interference%202019.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Media Pluralism Monitor -tutkimus:
https://cmpf.eui.eu/mpm2020-results/