tiistai 11. toukokuuta 2021

Kukkivatko kirsikkapuut Istanbulissa myös ensi vuonna?


Istanbulin sopimus, yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta täyttää 10 vuotta. Palvelut ja tuki ovat parantuneet, mutta väkivallan määrä ei ole juuri vähentynyt näiden vuosien aikana.

Keskiajalla 1200-luvun Ruotsissa laadittiin ensimmäinen naisrauhaa turvaava laki. Suomen ylipäätään vanhin asiakirja on vuonna 1316 annettu kuninkaan turvakirje Karjalan naisille, jossa kielletään naisiin kohdistuvia väkivallantekoja ja vuoden 1734 rikoslaissa oli oma lukunsa Waimowäen rauhasta. Näistä aikanaan edistyksellisistä säätelyistä huolimatta kuitenkin suuri osa seksuaalisesta häirinnästä, hyväksikäytöstä ja väkivallasta jäi näkymättömiin uhrin häpeän ja erilaisten valta-asetelmien vuoksi. Vielä 1800-luvulla oli yleistä, että esimerkiksi väkisinmakaamisista sovittiin eikä niitä viety käräjille. Uhripalveluista ei ollut tietoakaan.

Ainutlaatuinen henkiä pelastava sopimus voimaan

Hypätään ajassa eteenpäin vuoteen 2011. Toukokuun yhdestoista päivä, kirsikkapuut kukkivat Istanbulissa ja suurlähettiläät jonottavat iloisesti jutustellen allekirjoittamaan uutta Euroopan neuvoston yleissopimusta naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta. Sopimus tunnetaan Istanbulin sopimuksena ja se on ensimmäinen nimenomaisesti tätä teemaa sääntelevä kansainvälinen ihmisoikeussopimus. Se on merkittävä asiakirja. On syytä juhlaan. Maraschinokirsikat kelluvat laseissa.

Ironista kyllä, 10 vuotta myöhemmin juuri Turkki on ilmoittanut eroavansa sopimuksesta ja ”reippaita” tukijoitakin sopimuksesta eroamiselle ja naisten aseman heikentämiselle kansallisesti löytyy muualta Euroopasta. Mutta se on toisen tarinan aihe.

Sopimus tuli Suomessa voimaan 1.8.2015. Edeltävässä eduskuntakäsittelyssä päähuomio keskittyi rahoitukseen, turvakotien määrään, palvelevan puhelimen perustamiseen ja kansalliseen koordinaatiorakenteeseen. Suuria intohimoja, tai mielenkiintoakaan, sopimus ei herättänyt (7 edustajaa 156:sta paikalla olleesta käytti puheenvuoron)[1]. Omaa rahoitusta sopimuksen täytäntöönpanolle ei pyydetty, eikä annettu, vaikka THL arvioi suorat kustannusvaikutukset 40 miljoonaan euroon/vuosi. Valiokuntakuulemisissa asiantuntijat kiinnittivät huomiota siihen, että ehdotettu minimitasoinen täytäntöönpano oli ristiriidassa Suomen kansainvälisen naisten oikeuksia ja tasa-arvoa korostavan politiikan kanssa. Huolta aiheutti myös se, että väkivallan yleisyydestä huolimatta tutkittua tietoa ei juuri ollut etenkään kunniaväkivallasta ja pakkoavioliitoista tai rikoslain soveltamisesta henkiseen väkivaltaan.

Eteenpäin kohti turvallisempaa elämää!

Vuosi 2021. Alkuvuodesta on asetettu jo järjestyksessä toinen valtioneuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastainen toimikunta (NAPE) vuosille 2021-2025 koordinoimaan toimintaa. Oikeusministeriö on julkaissut hallitusohjelman mukaisen Naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaohjelman vuosille 2020–2023. Seksuaaliväkivallan uhrin tukikeskuksia (SERI) on avattu vuoden 2017 jälkeen kahdeksan. On avattu 24/7 auki oleva ilmainen ja usealla kielellä palveleva Nollalinja chatteineen. On virtuaaliturvakotikin. On viranomaiskoulutusta, on kampanjoita, on tilaisuuksia ministeriöiden ja tutkimuslaitosten järjestäminä ja koronapandemian aikaan verkossa lähes viikoittain. On raporttia, julistusta, selvitystä, tutkimusta, tilastoa ja vaikka mitä. On palveluja ja tukea uhreille, tekijöille ja lapsille, jotka ovat joutuneet sivustakatsojiksi. On rahoitustakin. Valvontaakin on kehitetty, pienin askelin. Paljon on tehty ja tehdään. Edistys on käsin kosketeltavaa, mutta….

Yli 40% naisista Suomessa joutuu väkivallan uhriksi lähisuhteessaan elämänsä aikana

Noin 50.000 naista Suomessa kokee väkivaltaa lähisuhteessaan vuosittain ja 15-30 menettää henkensä. Vasta nyt on julkisuudessa havahduttu moniin tekomuotoihin, joita ns. suuri yleisö ei ole edes ehkä tiedostanut. Kirsikkapuille pohjolan talvi on liian ankara.

Tiesitkö sinä taloudellisesta väkivallasta tai ikääntyneisiin kohdistuvasta medikaalisesta väkivallasta jossa kieltäydytään antamasta tarpeellisia lääkkeitä? Tai että vammaiset tytöt ja naiset kokevat väkivaltaa 2-3 kertaa useammin kuin ei-vammaiset tai että yli 20 % ikääntyneistä naisista kokee henkistä väkivaltaa puolisonsa toimesta ja yli puolet heistä ei koskaan edes kerro siitä kenellekään? Mitä tiedät maahanmuuttajanaisten tai huostaanotettujen tyttöjen kokemasta väkivallasta? Kunniaväkivallasta? Oletko koskaan pysähtynyt ajattelemaan uskonnollisten yhteisöjen naisten kokemuksia väkivallasta, entä päihdeongelmaisten tai kodittomien naisten tilannetta? Mihin arvelet tässä kuviossa sijoittuvan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat? Ja digitaalisessa maailmassakin on monia väkivallan muotoja naisvihaa ruokkivista videopelien väkivaltafantasioista, naispolitiikkoihin kohdistuvaan verkkohäirintään tai vaikka kumppanin sosiaalisen median tilien ja sähköpostienkontrolloimiseen ja puhelimen käytön vahtimiseen.

Joka kolmas nainen maailmassa on kohdannut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa, ja joissain maissa luku nousee jopa 70 prosenttiin. Miksi?

Naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeus-, tasa-arvo- ja käytösongelma. Mutta ennen kaikkea se on asenneongelma. Tytöttely, naisviha, raskaussyrjintä, yleinen pöyristyminen me too-liikkeestä ja esimerkiksi naisten työllistymistä ja yhteiskunnallista osallistumista tukevien toimien vähättely ovat osa maailmalta meillekin leviävää anti-gender-liikettä. Liian monen mielestä naisen paikka ei ole kaikkialla. Liian monen mielestä se on siinä mihin se manipulaatiolla, kontrollilla tai nyrkillä asetetaan. Ja aivan liian harva tätä paheksuu. Tämän muuttamiseksi roolinsa on niin vanhemmilla, kouluilla, harrastuksilla, työpaikoilla, viranomaisilla, poliitikoilla kuin mediallakin. Tietoisuuden lisäämisen, riippumattoman seurannan ja säännöllisen raportoinnin lisäksi tarvitaan osaavaa ja tehokasta valvontaa, uhrien tukemista ja tekijöiden rankaisemista. Kaikilla on roolinsa, ja vain yhdessä saadaan tuloksia aikaan.


Ihmisoikeuskeskus ja sen ihmisoikeusvaltuuskunta ovat muiden toimijoiden ohella useita kertoja antaneet suosituksia naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja Istanbulin sopimuksen täytäntöönpanosta[2]. Erityisesti koronapandemian kavennettua elinpiiriä, väkivalta on tullut yhä useamman naisen elämään. Tämänkin vuoksi väkivallan eri muotojen tunnistamista ja siihen puuttumista on kehitettävä, uhrien matalan kynnyksen tukimuotoja lisättävä ja palvelujen saatavuus on taattava koko maassa ja eri taustaisille ihmisille pitkistäkin etäisyyksistä huolimatta.

Istanbulin sopimus täyttää kymmenen vuotta. Maailmassa on tapahtunut paljon sopimuksen hyväksymisen jälkeen. Hyvä niin. Mutta kaksi asiaa on pysynyt vakiona. Naisiin kohdistuva väkivalta elää ja voi hyvin ja kirsikkapuut kukkivat aina jossain. Istanbulissakin?

Milloin tytöt ja naiset voivat elää ilman väkivallan pelkoa? Milloin saamme laittaa kirsikat kakun koristeeksi ja juhlistaa naisrauhan toteutumista?

 

Leena Leikas on seurannasta vastaava asiantuntija Ihmisoikeuskeskuksessa (NHRI) ja pysyvä ulkopuolinen asiantuntija valtioneuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastaisessa toimikunnassa (NAPE) 2021-2025.

Kirjoitus on osa NAPE-toimikunnan blogisarjaa, jossa kerrotaan Istanbulin sopimuksen eli naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen vaikutuksesta ja kansallisesta täytäntöönpanosta eri näkökulmista.

 

Linkkejä

Istanbulin sopimuksen 10-vuotissivusto https://www.coe.int/en/web/istanbul-convention/10th-anniversary

GREVIO-asiantuntijakomitean raportti Suomen tilanteesta ja suosituksia 2019 https://1586428.168.directo.fi/@Bin/80a204e5c1df73347221d8f51d9d198e/1620633363/application/pdf/8238232/GREVIO%20report%20on%20Finland.pdf.pdf

Euroopan neuvoston monitorointisivu-Suomi https://www.coe.int/en/web/istanbul-convention/finland?p_p_id=56_INSTANCE_hXkoY75OGWcN&p_p_lifecycle=0&p_p_state=normal&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-4&p_p_col_pos=1&p_p_col_count=2

Ihmisoikeuskeskuksen Istanbul-sopimus-sivu https://www.ihmisoikeuskeskus.fi/seuranta/maaraaikaisraportointi-yk-en/raportoinnin-aikataulut/en-naisiin-kohdistuva-vakivalta/

Asian käsittelytiedot eduskunnassa (valiokuntasivu) https://www.eduskunta.fi/FI/Vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiat&docid=he+155/2014#asianKasittelyValiokunnassa

Ihmisoikeuskeskuksen lausunto ehdotetusta naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijasta ja sen sijoituspaikasta 2021 https://1586428.168.directo.fi/@Bin/aa316ef6728f0f278dfae9cded40fcd6/1620633181/application/pdf/10255445/IOK-%20NKV-raportoija-luonnos%20YVV-lain%20uudistus%202021-final.pdf

torstai 6. toukokuuta 2021

Oikeusvaltiokysymykset ovat entistä keskeisempiä myös Suomessa

Oikeusvaltio[1] ja siihen liittyvät kysymykset ovat olleet keskustelussa viime vuosina niin EU:ssa ja maailmalla kuin Suomessa. Kuluneen vuoden aikana oikeusvaltiosta on puhuttu aiempaa enemmän myös koronapandemian hillitsemiseksi tehtyjen toimenpiteiden ja rajoitusten seurauksena.

EU-tasolla on keskusteltu siitä, miten unionin varojen vastaanottaminen jäsenmaissa kytketään oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen. Eurooppa-neuvostossa päästiinkin joulukuussa 2020 tästä yhteisymmärrykseen. Myös Suomessa keskustelu on viime aikoina liittynyt paljolti oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen varojen jaon ehtona.

EU:ssa on useampia oikeusvaltioon liittyviä välineitä käytettäväksi tilanteissa, joissa jäsenvaltio on loukannut oikeusvaltiota tai joissa seurataan oikeusvaltion eri osa-alueiden kehitystä jäsenvaltioissa. Euroopan komissiolla on käytössä oikeusvaltiomekanismi, jolla edistetään oikeusvaltioperiaatteen toteutumista ja ennaltaehkäistään siihen liittyvien ongelmien syntymistä ja syventymistä. Oikeusvaltiomekanismin perustana on oikeusvaltiokertomus, joka sisältää tilannekuvan oikeusvaltion tilasta jäsenvaltioissa. Euroopan komissio tekee oikeusvaltiokertomuksen tänä vuonna toista kertaa. Kertomusta varten komissio käy keskustelua jäsenvaltioiden hallitusten, parlamenttien sekä kansalaisyhteiskunnan ja muiden sidosryhmien kanssa.

Euroopan komission sidosryhmiin kuuluu muun muassa kansallisten ihmisoikeusinstituutioiden eurooppalainen verkosto ENNHRI (European Network for National Human Rights Institutions). ENNHRI koostaa keväisin EU:n jäsenmaiden kansallisten ihmisoikeusinstituutioiden (National Human Rights Institutions, NHRI) toimittamista raportointia edeltävää vuotta koskevista aineistoista yhteisen yleiseurooppalaisen raportin, joka toimitetaan Euroopan komissiolle. Suomessa kansallisen ihmisoikeusinstituution muodostaa Ihmisoikeuskeskus yhdessä eduskunnan oikeusasiamiehen ja Ihmisoikeusvaltuuskunnan kanssa. Ihmisoikeusinstituutiolla on tärkeä rooli oikeusvaltiossa.

ENNHRI:n raporttia varten kansalliset ihmisoikeusinstituutiot kirjoittivat havaintojaan neljästä oikeusvaltion osa-alueesta. Osa-alueet noudattavat Euroopan komission raportin sisältämää jaottelua. Osa-alueet ovat oikeuslaitoksen toiminta, vallan kolmijakoon liittyvät kysymykset, korruption torjunta sekä median moniarvoisuus. ENNHRI:n raportissa oli yhtenä osa-alueena ENNHRI:n vuoden 2020 raportin vaikutukset valtion ja kansallisten ihmisoikeusinstituutioiden toimiin sekä ihmisoikeuspuolustajia ja kansalaisyhteiskuntaa koskeva osio. Ihmisoikeusinstituutiot raportoivat myös poikkeuksellisen korona-ajan mukanaan tuomien rajoitusten vaikutuksista oikeusvaltioon ja perus- ja ihmisoikeuksiin erityisesti. Suomen osuuden ENNHRI:n raporttiin kirjoitti Ihmisoikeuskeskus, joka tuki ENNHRI:n raportin koostamista myös muutoin. ENNHRI lähetti EU-jäsenmaita koskevan raporttinsa Euroopan komissiolle maaliskuussa 2021.

Euroopan komissio julkaisee oman oikeusvaltioraporttinsa alkukesästä. Julkaisua edeltää komission maavierailut ja laajat sidosryhmien sekä jäsenvaltioiden parlamenttien ja hallitusten kuulemiset.

Oikeusvaltioraportti antaa kattavan ja ajankohtaisen kuvan oikeusvaltion tilanteesta EU:n jäsenvaltioissa. Se auttaa niin komissiota kuin kansallisia toimijoitakin seuraamaan oikeusvaltion kehitystä ja ennakoimaan mahdollisia ongelmia. Raportti on hyvä väline myös kansallisille ihmisoikeusinstituutioille, joiden osallistumista raportin valmisteluun komissio pitää tärkeänä.

Oikeusvaltiokehityksen seuraaminen ja siitä raportoiminen on tärkeää ja Ihmisoikeuskeskus osallistui raportin laatimiseen myös ensimmäisellä raportointikierroksella vuonna 2020. Ihmisoikeuskeskus nosti tämän vuoden raportissaan esille esimerkiksi, että se on omassa toiminnassaan korostanut yhä enemmän oikeusvaltiokehityksen seurantaa ja että se on kehittänyt uutta perus- ja ihmisoikeuksien seurantajärjestelmää. Ihmisoikeuskeskuksen toimintaympäristöön vaikuttavina tekijöinä se toi esiin eduskunnan oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin työnjakolain tulevan muutoksen ja perus- ja ihmisoikeustoimijoiden kentän hajanaisuuden Suomessa. Ihmisoikeuskeskus käsitteli vallanjakoon liittyvässä osiossa muun muassa perustuslainmukaisuuden valvontajärjestelmää ja sitä, että Suomessa viranomaistoiminta on suurimmaksi osaksi läpinäkyvää ja avointa, vaikka joitain epäkohtia löytyykin. Median osalta Ihmisoikeuskeskus raportoi toimittajien kokemasta häirinnästä ja maalittamisesta sekä painostuksesta ja ulkopuolelta tulevasta vaikuttamista.

Koronapandemian vaikutusten osalta Ihmisoikeuskeskus nosti esille muun muassa oikeuskanslerille ja eduskunnan oikeusasiamiehelle tehtyjen kanteluiden määrän lisääntymisen. Se toi esille myös, että lakeja on säädetty ja rajoituksia otettu käyttöön nopeaan tahtiin, jolloin toimien laillinen perusta tai prosessuaaliset oikeudet ovat joskus unohtuneet. Ihmisoikeuskeskuksen Ihmisoikeusvaltuuskunta on antanut suosituksia perus- ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi koronapandemian aikana ja toimenpiteistä sen nujertamiseksi.

Kansallisten ihmisoikeusinstituutioiden raporteissa tuli esille koronapandemian ja rajoitustoimien vaikutukset erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin, kuten vanhuksiin ja vammaisiin henkilöihin. Useissa maissa kansalliset ihmisoikeusinstituutiot eivät ole pystyneet suorittamaan tarkastuksia suljettuihin laitoksiin, kuten vankiloihin ja lastenkoteihin, vaikka monissa maissa olikin otettu käyttöön vaihtoehtoisia menetelmiä. Yleisenä havaintona oli, että monet jo vuonna 2020 raportoidut ongelmat ovat syventyneet, osittain myös koronapandemian ja siihen liittyvien toimenpiteiden seurauksena. Lisäksi ENNHRI:n raportista käy ilmi, että demokraattista vallanjakojärjestelmää on turvattava ja vahvistettava jatkuvasti. Kansallisilla ihmisoikeusinstituutioilla on tässä asiassa tärkeä tehtävä ja niiden roolia itsenäisinä, riippumattomina ja toimintakykyisinä toimijoina on tuettava.

 

Maija Hirvi, avustava asiantuntija, Ihmisoikeuskeskus

 

Lähteitä ja lisätietoa

EU sopi oikeusvaltiomekanismista https://vnk.fi/-/eu-sopi-oikeusvaltiomekanismista-ja-kiristi-ilmastotavoitetta

EU:n monivuotisen rahoituskehyksen ja elpymisvälineen käsittely eduskunnassa https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/eduskunnan_tehtavat/euasiat/Sivut/EU-monivuotinen-rahoituskehys-elpymisvaline-kasittely-eduskunnassa.aspx

ENNHRI lähetti vuoden 2021 oikeusvaltioraporttinsa EU:n komissiolle http://ennhri.org/news-and-blog/ennhri-submits-its-annual-contribution-to-the-eus-rule-of-law-monitoring-cycle/

Euroopan komission oikeusvaltiokertomuksen 2021 aikataulu https://ec.europa.eu/info/policies/justice-and-fundamental-rights/upholding-rule-law/rule-law/rule-law-mechanism/2021-rule-law-report_en

Koronapandemialla on merkittäviä vaikutuksia perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen – Ihmisoikeusvaltuuskunta antoi suosituksia oikeuksien turvaamiseksi https://www.ihmisoikeuskeskus.fi/?x5822114=10111808

Euroopan komission oikeusvaltiokertomus 2020 https://ec.europa.eu/info/publications/2020-rule-law-report-communication-and-country-chapters_fi

Venetsian komission oikeusvaltioraportti vuodelta 2011 https://www.venice.coe.int/webforms/documents/default.aspx?pdffile=CDL-AD(2011)003rev-e

Venetsian komission oikeusvaltion tarkistuslista vuodelta 2016 https://www.venice.coe.int/webforms/documents/default.aspx?pdffile=CDL-AD(2016)007-e

Venetsian komission oikeusvaltion tarkistuslistan epävirallinen suomennos vuodelta 2020 https://www.ihmisoikeuskeskus.fi/@Bin/9199783/VC_RoL_checklist_FI%20%28002%29.pdf

 



[1] Euroopan neuvoston alainen Venetsian komissio on oikeusvaltioraportissaan ja oikeusvaltion tarkistuslistassaan määritellyt oikeusvaltion niin, että siihen kuuluu seuraavat osatekijät: laillisuus, oikeusvarmuus, toimivallan väärinkäytön estäminen, oikeuden saavutettavuus, yhdenvertaisuus lain edessä ja syrjimättömyys sekä ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Venetsian komission oikeusvaltion tarkistuslista löytyy suomeksi täältä.

perjantai 25. syyskuuta 2020

Median tilanteen nurjapuoli

 Vaikka tilanteen tietää vakavaksi, silti joskus hätkähtää, kun asian äärelle pysähtyy hetkeä pidemmäksi.

Viime vuosina ei ole voinut välttyä siltä tosiasialta, että median ja toimittajien tilanne Euroopassa on huolestuttava. Euroopan neuvoston seurannan mukaan tätäkin kirjoittaessa 116 toimittajaa on vangittuna ja 22 toimittajan murhaa on tuomitsematta. Toimittajiin kohdistuu yhä enemmän väkivaltaa, pelottelua ja vihapuhetta. Parhaillaan median työtä häiritään kaikin tavoin Valko-Venäjällä.

Nämä synkeät luvut ja uutiset ovat meille jo murheellisen tuttuja, mutta vahvan alleviivauksen tilanteelle sai syyskuun alussa ProComin järjestämässä Helsinki Ethics -konferenssissa. Tilaisuus kokosi alan toimijoita pohtimaan median, viestinnän ja PR:n eettisiä kysymyksiä. 

Tšekkiläinen vapaa toimittaja Magdalena Sodomkova kertoi puheenvuorossaan pysäyttävästi oman tarinansa kautta, miten median vapaus on kaventunut, kun poliitikot ostavat mediataloja ja valjastavat ne suoraan omien tarkoitusperiensä välineiksi. Sodomkova ehti työskennellä vuosia yhdessä maan suurimmista lehdistä, Mlada fronta DNES:ssä, kunnes hänet ensin siirrettiin tutkivan journalismin sijaan kirjoittamaan ruoasta ja muodista – harmittomista aiheista – ja lopulta hänet painostettiin ulos lehdestä. 

”Demokratian kannalta on erittäin huolestuttavaa, kun mediasta tulee vallan ase”, nykyisin vapaana toimittajana työskentelevä Sodomkova painotti.  

Saman huolen jakoi The Guardianin entinen päätoimittaja, Pulitzer-palkittu Alan Rusbridger, joka teki läpileikkauksen median tilanneeseen Britanniassa. Hänen mukaansa joidenkin brittimedioiden omistajat sekoittavat surutta politiikan ja journalismin ja hyökkäävät median kautta esimerkiksi oikeuslaitosta vastaan oman etunsa vuoksi. Rusbridger näytti otoksia jutuista, joiden tavoitteena on hänen mukaansa tehdä tuomareista yhteiskunnan vihollisia.    

Ruotsin radion pääjohtaja ja toimitusjohtaja Cilla Benkö totesi puolestaan konferenssin kuulijoille, ettei missään voi enää ottaa toimittajien turvallisuutta ja vapautta itsestäänselvyytenä. Kommentin perään onkin hyvä katsoa lähelle: miltä tilanne näyttää Suomessa?

Painostusta, uhkailua ja solvaamista. Kaikkea tätä kohtaavat myös suomalaistoimittajat, paljastaa Tampereen yliopiston tutkija Ilmari Hiltusen ja Åbo Akademin tutkija Aleksi Suurosen tuore tutkimus, joka analysoi laajasti suomalaisten toimittajien kokemuksia ulkoisesta vaikuttamisesta ja vaikuttamisen seurauksista työlle.

Tutkimukseen vastanneista journalisteista 59 prosenttia miehistä ja 62 prosenttia naisista oli saanut vihapostia. Miehistä 19 prosenttia ja naisista 15 prosenttia oli joutunut väkivaltauhkausten kohteeksi vähintään kerran viimeisen kolmen vuoden aikana. Päätoimittajista jopa 77 prosenttia oli saanut vihanilmauksia sisältäviä viestejä ja 23:a prosenttia oli uhattu väkivallalla. Lisäksi 35:tä prosenttia toimittajista oli uhattu oikeustoimilla ja 25:tä prosenttia vahingonkorvausvaatimuksilla vähintään kerran vuodessa. Vastaava oikeudellinen häirintä on erityisen tuttua myös ihmisoikeuspuolustajien kohdalla.

Painostaminen ja vihapuhe ovat luonnollisesti kohteilleen usein hyvinkin ahdistavia, mutta joskus niillä on vaikutuksensa myös itse journalismiin. Kyselyyn osallistuneista toimittajista noin 14 prosenttia kertoi, että he olivat muuttaneet juttujensa sisältöä painostuksen vuoksi. Erilaisia metodeja ja strategioita häirinnän taklaamiseksi käytti tietoisesti 44 prosenttia vastaajista. 

Suomessa median omistajuuteen liittyvät kysymykset ovat jääneet vähemmälle huomiolle, koska täällä ei ole noussut esille omistajien suoraa vallankäyttöä samalla tavalla kuin muualla Euroopassa. Suomalaismedia kuuluu kuitenkin kansainvälisen Media Pluralism Monitor -tutkimuksen mukaan korkeimpaan riskikategoriaan, kun tarkastellaan omistuksen keskittymistä 30:ssä Euroopan maassa. Tämä tarkoittaa, että mediat ovat yhä harvempien käsissä, mikä puolestaan heikentää median moninaisuutta. Kun tutkimuksessa arvioitiin median poliittista riippumattomuutta ja sosiaalista osallisuutta, eli esimerkiksi vähemmistöjen mahdollisuuksia käyttää mediaa tai esiintyä mediassa (access to media), Suomi sijoittuu keskitason riskikategoriaan. Vammaisten henkilöiden mahdollisuudet päästä median pariin katsottiin tutkimuksessa melko hyväksi (alhainen riskitaso), mutta esimerkiksi naisten kohdalla riskit olivat jo keskitasoa. Tämä johtuu esimerkiksi naisten vähäisestä määrästä mediatalojen johtoportaassa ja naispuolisten asiantuntijoiden vähäisestä hyödyntämisestä haastateltavina. 

Jos taas suunnataan katse kotimaan mediasta takaisin koko Eurooppaan, on synkeähköä tilannekuvaa täydennettävä vielä koronapandemian aikana tehdyillä rajoitustoimilla. Poikkeustilanne on antanut joillekin vallanpitäjille hyvän tekosyyn tiukentaa otettaan mediakentästä esimerkiksi säätämällä erityisiä ”valeuutislakeja”. Syyttämällä mediaa valheellisen tiedon levittämisestä viruksesta on voitu määrätä artikkeleja poistettavaksi tai nettisivustoja suljettavaksi. Näin on International Press Institute -järjestön mukaan tehty muun muassa Romaniassa ja Bulgariassa. 

Tässä tilanteessa on erittäin hyvä, että Suomessa hallitusohjelmassa luvataan tukea sananvapautta ja demokratian toimivuutta vahvistamalla median toimintaedellytyksiä ja kansalaisten oikeutta saada tietoa. Myös valtioneuvoston ihmisoikeusselonteon kuulemistilaisuudessa syyskuun alkupuolella oli hyvä kuulla ulkoministeri Pekka Haaviston puheessa, että Suomi on aktiivisesti mukana journalistien turvallisuutta ja mediavapautta edistävissä maaryhmissä kansainvälisillä areenoilla. Toivottavasti nämä tärkeät linjaukset muuttuvat mahdollisimman paljon käytännön toiminnaksi.

Median vapaus ja moninaisuus ovat demokraattisen oikeusvaltion toimivuuden mittareita. Journalismi toisaalta tarvitsee perus- ja ihmisoikeuksia toimiakseen, ja toisaalta se ylläpitää ja valvoo oikeuksien toteutumista. Näistä kummastakin osatekijästä on pidettävä huolta aktiivisesti. Siksi on hyvä välillä pysähtyä hetkeksi katsomaan median tilaa yksittäisiä tapahtumia laajemmin.

Vaikka tilanteen tietää vakavaksi, tarvitaan aina välillä vähän hätkähtämistä.

Susan Villa, asiantuntija, Ihmisoikeuskeskus


Lähteitä

Helsinki Ethics -konferenssi:
https://helsinkiethics2020.com/EN 
 
Council of Europe: Platform to promote the protection of journalism and safety of journalists:
https://www.coe.int/en/web/media-freedom
 
Ilmari Hiltunen & Aleksi Suuronen (2020) Differences Based on Individual- and Organizational-level Factors in Experiences of External Interference among Finnish Journalists:
https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/17512786.2020.1815558
 
Ilmari Hiltunen (2018) Experiences of external interference among Finnish journalists: Prevalence, methods and implications in Nordicom Review 40 (2019):
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/105356/Experiences%20of%20External%20Interference%202019.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Media Pluralism Monitor -tutkimus:
https://cmpf.eui.eu/mpm2020-results/

tiistai 23. kesäkuuta 2020

Perus- ja ihmisoikeudet kansallisen lapsistrategian perustana

Hallitus on asettanut parlamentaarisen komitean valmistelemaan YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen pohjautuvaa kansallista lapsistrategiaa. Lapsistrategialla on tarkoitus vahvistaa hallinnon ja päätöksenteon lapsenoikeusperustaisuutta. Parlamentaarinen komitea piti ensimmäisen kokouksensa 17.6.

Lapsistrategia toimii lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpanon välineenä. Pitkäjänteisen ja kestävän lapsipolitiikan luominen edellyttää sen ankkurointia perus- ja ihmisoikeuksiin ja niiden aktiiviseen toteuttamiseen. Lapsistrategian kannalta on myös olennaista ymmärtää lapsuuden kiinnittyminen aikaan ja paikkaan.

Kansallisen lapsistrategian oikeudellinen perusta -selvitys

YK:n lapsen oikeuksien sopimus edellyttää, että sopimusvaltio ryhtyy kaikkiin tarpeellisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin ja muihin toimiin sopimuksessa tunnustettujen oikeuksien toteuttamiseksi (4 art.). YK:n lapsen oikeuksien komitea korostaa, että lapsen oikeuksien edistämiseksi sopimusvaltion on toimittava lapsen oikeuksien sopimukseen perustuvan, yhdistävän, kattavan ja oikeusperustaisen kansallisen strategian pohjalta. Strategian vaikuttavuuden turvaamiseksi se on hyväksyttävä hallinnon ylimmällä tasolla ja liitettävä kansalliseen suunnitteluun sekä sisällytettävä kansalliseen budjetointiin.

Lapsistrategian valmistelua varten olemme laatineet sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta selvityksen lapsistrategian oikeudellisesta perustasta. Julkaisussa käymme läpi lapsistrategian oikeudellista ja yhteiskunnallista kontekstia, lapsistrategian kannalta olennaisia perus- ja ihmisoikeusvelvoitteita sekä ihmisoikeuksien kansainvälisten valvontaelinten Suomelle antamia suosituksia.

Lisäksi olemme tarkastelleet valtakunnallisen nuorisotyön ja -politiikan ohjelmaa (VANUPO) lasten ja nuorten perus- ja ihmisoikeuksien toteuttajana. VANUPO:n tarkastelun tarkoituksena on tuoda esille, kuinka jatkossa lapsia ja nuoria koskevia strategioita ja ohjelmia voitaisiin arvioida perus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden näkökulmasta. Julkaisussa on myös koonti kansainvälisistä lapsistrategiaesimerkeistä. Se perustuu vuonna 2019 julkaistuun Lapsen aika -raporttiin ja Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön Itlan vuonna 2019 toteuttamaan selvitykseen.

Perus- ja ihmisoikeudet muodostavat jakamattoman kokonaisuuden ja täydentävät toisiaan

Vaikka lapsen oikeuksien sopimus onkin erityisen merkittävässä roolissa lapsistrategiassa, on tarpeen korostaa myös muiden ihmisoikeussopimusten merkitystä lasten oikeuksien turvaamisessa. Perus- ja ihmisoikeusvelvoitteita on selvityksessämme jäsennetty samalle temaattiselle pohjalle kuin lapsen oikeuksien sopimuksen määräaikaisraportoinnissa. Kutakin temaattisen alueen sopimuskohtaa tarkastellaan paitsi lapsen oikeuksien sopimuksen myös muiden kyseessä olevaan oikeuteen liittyvien perusoikeus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden kannalta.

Valitsemallamme lähestymistavalla haluamme korostaa sitä, että perus- ja ihmisoikeuksia on tulkittava kokonaisuutena ja sitä että lapsen perus- ja ihmisoikeudet muodostavat jakamattoman kokonaisuuden, jossa eri oikeudet ovat yhteydessä toisiinsa, riippuvat toisistaan ja vahvistavat toisiaan. Esimerkiksi vammaisten lasten kannalta tärkeässä roolissa on myös vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus, joka sisältää yleisten oikeuksien lisäksi myös lapsia koskevia erityisiä oikeuksia. Muita eri lapsiryhmien kannalta merkittäviä ihmisoikeussopimuksia ovat muun muassa YK:n yleissopimus naisten syrjinnän poistamisesta, rotusyrjinnän poistamista koskeva YK:n yleissopimus sekä Euroopan neuvoston vähemmistöpuitesopimus ja kieliperuskirja.

Lapsistrategian sisältö ja asema yhteiskunnassa 

Olemme hahmotelleet alla olevaan kuvaan lapsistrategian sisältöä ja asemaa yhteiskunnassa. Kuvan ulkokehälle on sijoitettu yksitoista lapsen oikeuksiin liittyvää teema-aluetta. Ne on määritelty ihmisoikeuksien valvontaelinten Suomelle antamien suositusten perusteella. Teema-alueet auttavat jäsentämään ja hahmottamaan Suomea koskevia velvoitteita, joiden toimeenpanoon tulee lapsistrategiatyössä löytää ratkaisuja.




Lapsistrategia on kuviossa asemoitu keskelle, kuvan ytimeen. Samalla strategia kiinnittyy kaikkiin nelikentässä mainittuihin ilmiöihin. Pitkäjänteisen ja kestävän lapsia ja lapsiperheitä koskevan politiikan luominen edellyttää sen ankkurointia perus- ja ihmisoikeuksiin sekä yhteiskunnan perusarvoihin. Nämä yhdessä muodostavat hitaammin muuntuvan ja vahvasti sitovan rakenteen.

Sitovan mutta perus- ja ihmisoikeuksia muuntuvamman rakenteen muodostaa kansallinen lainsäädäntö sekä sen toimeenpano ja sille varatut resurssit. Lapsistrategian toimeenpano edellyttääkin strategiaa tukevaa kansallista lainsäädäntöä ja riittävien voimavarojen osoittamista strategian toimenpiteisiin. Lisäksi strategian toimeenpanossa ja toteuttamisessa tarvitaan ajankohtaista tutkimustietoa ja indikaattoritietoa lasten hyvinvoinnista. Luonnollisesti strategian toimeenpanossa tärkeitä ovat myös lasten ja perheiden kanssa työskentelevien eri alojen ammattilaisten osaaminen, tieto ja kokemus sekä johtamiseen liittyvät erityiskysymykset.

Jotta sekä pitkäjänteisyys että dynaamisuus varmistetaan lapsistrategian täytäntöönpanossa, strategia on tarkoituksenmukaista toteuttaa kaksitasoisena. Varsinaiseen lapsistrategiaan kirjattaisiin pitkän aikavälin tavoitteet ja toimet (esimerkiksi lapsiperheköyhyyden vähentäminen ja toimet yleisellä tasolla). Strategian toimeenpanosuunnitelmaan kirjattaisiin hallituskauden (tai vastaavan lyhyemmän aikavälin) tavoitteet, toimet ja niiden voimavarat (esimerkiksi lapsiperheköyhyyden osalta konkreettiset tavoitteet ja toimet sekä niihin osoitettavat voimavarat). Myös muilla lapsia koskevilla strategioilla ja suunnitelmilla on tärkeä merkitys lapsistrategian toimeenpanossa. 


Koronakriisi haastaa lasten oikeuksien toteutumista

Vaikka lapsistrategiassa korostuu hallituskaudet ylittävä aikajänne, samalla kuitenkin on huolehdittava strategian päivittämisestä ja kyvystä vastata ajankohtaisiin lasten hyvinvoinnin ja oikeuksien haasteisiin. Esimerkiksi koronaviruspandemia vaikuttaa merkittävällä tavalla lasten oikeuksien toteutumiseen ja sen vaikutukset tulevat monilta osin olemaan pitkäaikaisia. Erityisenä vaarana on, että jo valmiiksi heikommassa asemassa olevien lasten tilanne tulee entisestään huononemaan. Koronaviruspandemian vaikutusten tarkastelu lasten oikeuksien toteutumiseen onkin yksi strategian valmistelun erityiskysymys. Tätä selvitetään erillisestä työryhmässä, jonka työn tuloksia hyödynnetään lapsistrategian valmistelussa.  

Lapsistrategian yhtenä keskeisenä tavoitteena on lapsiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin saaminen säännönmukaiseksi osaksi kaikkea lapsiin liittyvää päätöksentekoa ja toimintaa. Lainvalmistelussa lapsivaikutusten arviointi on ollut vähäistä ja silloinkin, kun arviointia on tehty sen tulokset saatettu jättää huomiotta hallituksen päätöksenteossa (esimerkiksi varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen ja alkoholilain uudistaminen). Myös kuntien päätöksenteossa lapsivaikutusten arviointi on ollut varsin vähäistä ja satunnaista. 

Lasten osallisuuden edistäminen ja esteiden poistaminen on yksi lapsistrategian keskeisiä arvolähtökohtia ja tavoitteita. Useissa tutkimuksissa on esitetty huoli siitä, että mahdollisuus vaikuttaa ei toteudu yhdenvertaisesti eri lapsiryhmien välillä, vaan osa lapsista joutuu kamppailemaan osallistumisoikeuksiensa puolesta muita enemmän. Yhdenvertaiset osallistumismahdollisuudet ovatkin iso kysymys osallisuusoikeuksien toteutumisessa. Lapsistrategian tarkoituksena on löytää vastauksia siihen, kuinka lasten osallisuutta voidaan tukea varhaislapsuudesta alkaen, jotta lapsilla olisi kehittyvien valmiuksiensa mukaisesti mahdollisuus vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon.

Esa Iivonen, johtava asiantuntija, Mannerheimin Lastensuojeluliitto
Kirsi Pollari, erityisasiantuntija, Lastensuojelun Keskusliitto

Kansallisen lapsistrategian oikeudellinen perusta -julkaisu 
http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162242

Kansallisen lapsistrategian valmistelusta
https://stm.fi/lapsistrategia

Esa Iivonen on juristi ja toimii Mannerheimin Lastensuojeluliitossa johtavana asiantuntijana vastuualueenaan lasten oikeuksien edistäminen ja lapsi- ja perhepoliittinen vaikuttaminen. Hän on myös ihmisoikeusvaltuuskunnan varapuheenjohtaja.

Kirsi Pollari on juristi ja toimii erityisasiantuntijana Lastensuojelun Keskusliitossa. Hänen tehtäväalueensa on lapsen oikeudet. Erityisesti hän on perehtynyt vammaisten lasten oikeuksiin ja lasten terveydenhuoltoon liittyviin kysymyksiin.