torstai 9. joulukuuta 2021

Korruptio on uhka ihmisoikeuksille

50 euron seteli pilkottaa kirjekuoresta

Tänään vietetään kansainvälistä korruptionvastaista päivää. Se antaakin aihetta pohdintaan.

Korruptio - yhteiskunnan sairaus

Korruptiota kutsutaan usein yhteiskunnan sairaudeksi, sillä se rapauttaa oikeusvaltiota, hidastaa taloudellista kehitystä ja vaikuttaa monien ihmisoikeuksien toteutumiseen. Korruption synnyttämä luottamuspula heikentää demokratian toteutumista ja antaa tilaa ääri-ilmiöille ja -toiminnalle.

Korruptio esiintyy harvoin omana rikosnimikkeenään, eikä siitä ole kansainvälistä oikeudellista määritelmää. Transparency Internationalin määritelmän mukaan korruptiolla tarkoitetaan vaikutusvallan väärinkäyttöä (oman) edun tavoittelemiseksi. Tämä yleisesti käytetty määritelmä jaetaan lisäksi näkyvään katutason korruptioon ja näkymättömään, korkean tason rakenteelliseen korruptioon. 

Korruptio ihmisoikeusongelmana

YK:ssa, Euroopan neuvostossa, Euroopan unionissa ja OECD:ssä on laadittu oikeudellisesti sitovia sopimuksia sekä useita toimintoja korruption kitkemiseksi. Näissä rakenteissa korruptio pidetään ensisijaisesti taloudellisena ongelmana, johon puututaan rikosoikeudellisin keinoin. Tämä ei anna riittävää näkökulmaa korruption kaikista vaikutuksista yhteiskuntaan. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin onkin jo monien vuosien ajan eri päätöksissään todennut, että korruptio vaikuttaa useiden ihmisoikeuksien toteutumiseen.

Viimeisten vuosien aikana on vahvistunut käsitys siitä, että korruptio on ihmisoikeusongelma ja tulisi käsitellä myös sellaisena. YK:n ihmisoikeusvaltuutettu on peräänkuuluttanut korruption torjunnassa ihmisoikeuslähtökohtaa (human rights-based approach, HRBA), joka voisi täydentää korruptiolle omaksuttua rikosoikeudellista lähestymistapaa. Rikosoikeudellinen lähestymistapa lähtee siitä, että valtio on kärsinyt yksilön harjoittamasta korruptiosta, kun taas ihmisoikeuslähestymistavan lähtökohtana on, että valtio on aiheuttanut vahinkoa laiminlyömällä korruptiota vastaan suojelemista koskevaa velvoitettaan.

Suomi- korruptiosta vapaa vyöhyke?

Transparency Internationalin CPI-indeksin mukaan Suomi kuuluu maailman vähiten korruptoituneisiin maihin. Katutason korruption, kuten lahjonnan esiintyvyys onkin Suomessa vähäistä tai miltei olematonta. Suomi ei kuitenkaan ole täysin korruptiosta vapaa, meillä korruptio on rakenteellista ja vaikeammin havaittavaa piilokorruptiota. Sen ilmenemismuodot liittyvät useimmiten elinkeinoelämän ja viranomaisten toimintaan. Lisäksi korruptiota esiintyy osana muuta talousrikollisuutta sekä oikeudettomien etuuksien antamisena ja ottamisena, hyvä veli -verkostoina, eturistiriitoina ja suosimisena. Se ilmenee myös epäeettisenä päätösten valmisteluna muodollisten päätöksentekorakenteiden ulkopuolella.

Useimmiten Suomessa on pyritty tutkimaan korruption esiintyvyyttä ja siihen liittyvää riskiä ja riskienhallintaa, mutta analyysi korruptoituneiden käytäntöjen vaikutuksesta ihmisoikeuksien toteutumiseen on jäänyt vähemmälle huomiolle. Riskinä kuitenkin on, että Suomeen juurtunutta ”maan tapaa” aletaan kokea väestötasolla instituutioita ja demokratiaa rapauttavana ilmiönä. Se vaikuttaa kansalaisten luottamukseen ja voi horjuttaa suomalaista luottamukseen perustuvaa yhteiskuntaa. Tähän liittyviä havaintoja ja analyyseja löytyy jo yhä useimmista maista. Siksi Suomessa on perusteltua pohtia korruptioon liittyviä asioita myös ihmisoikeusnäkökulmasta.

Korruptio uhka ihmisoikeuksille Suomessakin

Mitkä ihmisoikeudet sitten saattaisivat olla uhattuina korruption seurauksena Suomessa? Ainakin kolmella osa-alueella Suomessa esiintyvällä korruptiolla voi olla vaikutuksia ihmisoikeuksien toteutumiseen.

Hyvä hallinto

Ensimmäinen uhka liittyy hyvään hallintoon, joka sekään ei itsessään ole selkeästi määritelty ihmisoikeus. Hyvä hallinto kuitenkin sisältyy periaatteena useisiin kansainvälisiin sopimuksiin. EU:n perusoikeuskirja määrittelee hyvän hallinnon perusoikeudeksi. Venetsian toimikunnan selvityksen mukaan hyvä hallinto edellyttää riippumattomuutta, oikeudenmukaisuutta, käsittelyn päättämistä kohtuullisessa ajassa, oikeudellista varmuutta, suhteellisuutta ja yhdenvertaisuutta, oikeutta tulla kuulluksi, tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Siihen soveltuu ainakin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla. Hyvä hallinto tulisi siis nähdä valtion velvollisuutena järjestää toimintansa julkisen edun hyväksi, eräänlaisena normien normina, joka ohjaa valtioita ihmisoikeusvelvoitteidensa soveltamisessa. Kansalaisten oikeus hyvään hallintoon voisi siten tarkoittaa, että kansalaisilla on oikeus tulla hallituiksi tavalla, joka edistää heidän ihmisoikeuksiensa toteutumista.

Tämän mukaan korruptoituneisiin käytäntöihin ja maan tapaan perustuvan julkisen vallan päätöksenteon voisi katsoa loukkaavan kansalaisten oikeutta hyvään hallintoon. On esimerkiksi perusteltua kysyä voivatko päättäjät Suomessa olla sekä kunta-, maakunta- että valtakunnan päättäjiä ilman, että roolit menevät sekaisin, tai ilman että yhden tehtävän hoitamisessa saadut tiedot vaikuttavat toista tehtävää koskevaan päätöksentekoon. Riskinä voisi olla, että oman kunnan etua koskeva päätöksenteko menee alueellisen päätöksenteon edelle, jolloin maakuntien kaikkien asukkaiden yhdenvertaisuus saattaa olla uhattuna. Korruption vaikutuksia hyvään hallintoon tulisi siksi tutkia enemmän.

Yritystoiminta

Toinen ihmisoikeusriski liittyy yritystoimintaan. YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevissa ohjaavissa periaatteissa todetaan, että yrityksien pitää kunnioittaa ihmisoikeuksia riippumatta valtion halusta tai valmiuksista täyttää omat ihmisoikeusvelvoitteensa. Yritysten monikansallistumisen seurauksena yhtiöillä voi olla elinkeinotoimintaa, tuotantoa tai alkutuotantoa maissa, joissa on paljon korruptiota. Yritysten ulkomailla tapahtuvilla korruptoivilla toiminnoilla ei välttämättä ole vaikutuksia ihmisoikeuksiin Suomessa, mutta saattavat vaikuttaa hyvinkin paljon paikallisten ihmisoikeuksien toteutumiseen.

Yksityisen ja julkisen puolen lahjusrikoksia pidetään yleensä erillään kansallisessa lainsäädännössä ja kansainvälisessä oikeudessa. Kuitenkin Suomen tilanteessa, jossa julkinen ja yksityinen sektori lähentyvät toisiaan, ja julkisen sektorin palveluja yhä useammin ulkoistetaan tai kuntapalveluita yhtiöitetään, kahden eri sektorin erillisestä lainsäädännöstä voi muodostua ongelmia. Osakeyhtiöissä tuotetut kuntapalvelut eivät aina kuulu julkisuuslain tai hallintolain piiriin, mikä on merkittävä korruptioriski ja heikentää ennalta ehkäisyn edellyttämää läpinäkyvyyttä. Valtioneuvoston korruptionvastaisessa strategiassa on tarkoitus selvittää julkisen ja yksityisen puolen lahjusrikoksia koskevan lainsäädännön yhdistämistä Ruotsin tapaan. Se voisi pienentää ihmisoikeuksien toteutumiseen liittyviä riskejä.

Ilmoittajien suojelu

Kolmas riski liittyy ilmoittajien suojeluun. Koska Suomessa ei ole vielä varsinaista korruptiota koskevaa ilmoituskanavaa, korruptiotapaukset tulevat usein ilmi tutkivien toimittajien tai ns. ilmoittajien toimesta. Viime vuosien toimittajien murhat Euroopassa ja muut toimittajia ja ihmisoikeuspuolustajia vastaan kohdistetut hyökkäykset ovat osoittaneet ilmoittajien suojelun merkityksen ja korostaneet, että valtioiden on kyettävä suojelemaan myös yhteiskunnan vääryyksiä osoittavien ihmisten ihmisoikeuksia. Suomessa valmistellaan parhaillaan ilmoittajien suojelua koskevaa lakia EU:n ilmoittajansuojeludirektiivin mukaisesti. Siinä ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta tärkeintä on se, että ilmoitus voidaan tehdä ehdottoman anonyymisti ja turvallisesti.

Ihmisoikeusjärjestelmä velvoittaa valtioita suojelemaan kansalaisiaan tällaisia hyökkäyksiä vastaan. Siksi on tärkeää ymmärtää kaikki ne tavat, joiden myötä korruptiosta voi muodostua uhka ihmisoikeuksien toteutumiselle. Aihe edellyttää ehdottomasti jatkotutkimusta myös Suomessa.

Maria Fagerholm on syksyllä 2021 ollut vaihdossa Ihmisoikeuskeskuksessa Eduskunnan kansainvälisen asiantuntijan tehtävistä ja on mm. selvittänyt korruption ja ihmisoikeuksien välistä suhdetta.


Lähteitä

Oikeusministeriön korruptionvastainen työ