Aika on ehtymätön luonnonvara, vai miten se nyt menikään?

Tulevaisuudenkin talvet voisivat näyttää tältä!

Olen huomannut päässeeni siihen ikään, jossa tarinan voi aloittaa sanoilla ”kun minä olin lapsi…”.  Kun minä olin lapsi, kahlasin eräänä pyhäinpäivänä lantiooni asti ylettyvässä lumihangessa keskisuomalaisessa metsässä. Nykyään huomaan lumen tulevan yhä myöhemmin ja myöhemmin, jos ollenkaan. Ilmasto on aina muuttunut, mutta nyt tahti on liian nopea. Eikä lapsuudestani ole kovinkaan pitkä aika.

Miksi ilmastonmuutoksen yhteydessä tulee puhua myös ihmisoikeuksista?

Ilmastonmuutos ja ihmisoikeudet liittyvät tiukasti toisiinsa. Kovenevat helteet, kuivuus ja biodiversiteetin köyhtyminen vaikuttavat suoraan muun muassa oikeuteen elämään, ruokaan ja veteen. Elinympäristöjen nopeat ja arvaamattomat muutokset vaikuttavat esimerkiksi oikeuteen omaan kulttuuriin, oikeuteen työhön ja elinkeinovapauteen sekä itsemääräämisoikeuteen. Ilmastonmuutoksen vaikutukset kohtelevat ihmisiä eriarvoisesti esimerkiksi sosioekonomisen aseman, maantieteellisen sijainnin, iän tai sukupuolen perusteella.

YK:n ihmisoikeuksien ja ympäristön erityisraportoijan mukaan ilmastonmuutos lisää köyhyyttä, konflikteja, ja luonnonresurssien ehtymistä sekä heikentää elintarviketurvallisuutta. Nämä ilmiöt heikentävät yleisesti ihmisoikeuksien toteutumista. Ilmastonmuutos vaikuttaa jo nyt erityisesti haavoittuvien ryhmien ihmisoikeuksiin, esimerkiksi alkuperäiskansojen elinkeinojen harjoittamiseen ja kulttuurin ylläpitämiseen. Tulevien sukupolvien oikeudet ovat vaarassa kestämättömän luonnonvarojen käyttämisen takia. Tässä vain pintaraapaisu tavoista, joilla ilmastonmuutos vaikuttaa ihmisoikeuksien toteutumiseen.

YK:n ihmisoikeusneuvosto tunnusti vasta lokakuussa 2021 ensimmäistä kertaa ihmisoikeudeksi oikeuden puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön. Oikeuden tunnustaminen on ollut kivikkoinen tie, tälläkin kertaa neljä neuvoston jäsenmaata pidättäytyi äänestämisestä. Tunnustus näyttää kuitenkin globaalia esimerkkiä siitä, että ilmastonmuutos ja ihmisoikeudet ovat kytköksissä toisiinsa.

Säätely ja ilmasto-oikeudenkäynnit vaikuttamistapana

YK:n ilmastonsuojelun puitesopimus (UNFCCC) tuli voimaan vuonna 1992. Se on ensimmäinen monenkeskinen kansainvälinen sopimus, joka vaatii osapuoliltaan kasvihuonekaasujen päästövähennyksiä. UNFCCC:n mukainen ilmastokokous on järjestetty lähes vuosittain sopimuksen voimaantulon jälkeen. Ilmastokokouksista tunnetuin lienee Pariisin ilmastokokous, jossa osapuolet sopivat ns. Pariisin sopimuksella yrittävänsä rajoittaa maapallon lämpenemisen alle 2 asteen nousuun, tavoitteena pysäyttää lämpeneminen 1,5 asteen nousuun. Sopimuksen on ratifioinut 197 maata. Pariisin sopimus vaatii osapuoliltaan kunnianhimoisia päästövähennystavoitteita, jotka tulee päivittää viiden vuoden välein entistä kunnianhimoisemmiksi. Sopimuksen nurja puoli on se, että päästötavoitteet eivät ole sitovia, eikä sopimus luo valvontamekanismia, joka voisi saattaa tavoitteistaan luistavia osapuolia vastuuseen. Niinpä sopimus ei mahdollista valtioiden ilmastotoimipäätösten, tai niiden puutteen, viemistä valvontamekanismeihin tai tuomioistuimiin. Valtioille ei näin ollen voida langettaa rangaistusta puutteellisista toimista.

Tässä astuvat kuvaan kansainväliset ja alueelliset ihmisoikeussopimukset.

Suurin osa maailman maista on ainakin jonkun ihmisoikeussopimuksen osapuoli. Suomi on tällä hetkellä osapuoli 15 sopimuksessa. Kansainvälisillä ihmisoikeussopimuksilla on ko. sopimuksen perustamia valvontamekanismeja, joiden kautta sopimuksia rikkovia osapuolia voi saattaa vastuuseen rikkomuksistaan. Kuitenkin suurin osa näistä valvontamekanismeista tuottaa valtiolle vain suosituksia, eikä pysty velvoittamaan valtioita muuttamaan toimintaansa esimerkiksi korvauksien maksun uhalla. Poikkeuksena tästä on Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT).

Euroopan ihmisoikeussopimusta rikkovaa valtiota vastaan voidaan tehdä valitus EIT:een, joka on ainoa kansainvälinen valvontaelin, joka voi määrätä korvauksia maksettavaksi. Vaikka Euroopan ihmisoikeussopimus ei suoraan sisällä oikeutta terveelliseen ympäristöön tai ilmastoon, on siellä ratkaistu monia niihin liittyviä valituksi. EIT:n käsittelyssä on parhaillaankin kaksi ilmasto-oikeudenkäyntiä, joiden mukaan valtioiden ilmastotoimien riittämättömyys uhkaa muun muassa oikeutta elämään. Myös Suomi on vastaajana tapauksessa, jossa kuusi portugalilaista nuorta valitti 33 eurooppalaista maata vastaan niiden ilmastotoimien riittämättömyyden vuoksi. Tapaus on tärkeä monesta syystä. EIT joutuu esimerkiksi ratkaisemaan sen, voiko valituksen käsitellä, vaikka tapauksessa ei ole nimettyä uhria eikä asiaa ole käsitelty näiden maiden kansallisissa oikeusistuimissa.

Suomi on asettanut tavoitteekseen olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Suomen päästövähennyksistä ja ilmastonmuutokseen sopeutumisesta säädetään ilmastolailla, jota uudistetaan parhaillaan. Lakiehdotukseen on kuitenkin jäänyt puutteita. Esimerkiksi valtion ja kunnallisen viranomaisen velvollisuus edistää ilmastolain tavoitteita on rajattu tehtäväksi ”mahdollisuuksien mukaan” ja ”huomioiden paikalliset olosuhteet”. ”Mahdollisuuksia” ja ”olosuhteita” ei ole määritelty, jolloin edistämisvelvoitteesta voidaan luistaa ainakin teoriassa millä tahansa sopivalla syyllä. Ilmastolaki ei myöskään ota kantaa suomalaisten tuomioistuinten toimivaltaan ilmastonmuutoksen yhteydessä. Näin ollen oikeudenkäynti esimerkiksi valtion puutteellisten toimien takia ei ole mahdollinen, jos asiassa ei ole nimettyä uhria, jos kanteen haluaisi nostaa yksittäinen kansalainen tai jos oikeudenkäyntiä käytäisiin tulevien sukupolvien puolesta. Maailmalla on käynnissä yhä lisääntyvä määrä EIT:n portugalilaisnuorten tapausta vastaavia ilmasto-oikeudenkäyntejä, joissa ei ole määriteltyä uhria ja jossa viitataan tulevaisuudessa tapahtuvaan kehitykseen. Meilläkin tulisi kiireellisesti pohtia ilmastokysymysten käsittelymahdollisuuksia tuomioistuimissa. Uudistettu laki uhkaa jäädä ajastaan jälkeen jo ennen voimaantuloa.

Suomen ilmastotavoitteet ovat kunnioitettavat, mutta tavoitteiden pitäisi toteutua myös käytännössä. Esimerkkinä hyvästä toimesta ja huonosta toteutuksesta toimii ilmastolain mukainen valtioneuvoston eduskunnalle vuosittain annettava ilmastovuosikertomus. Kertomuksessa tulee antaa tietoa päästökehityksestä, päästötavoitteiden toteutumisesta ja tavoitteiden saavuttamisen edellyttämistä lisätoimista. Apulaisoikeuskansleri pyysi ympäristöministeriöltä selvitystä puuttuvista ilmastovuosikertomuksista huhtikuussa 2019. Ensimmäinen ilmastovuosikertomus ilmestyi kesäkuussa 2019, vaikka ilmastolaki oli tullut voimaan vuonna 2015. Apulaisoikeuskansleri katsoi tammikuussa 2020, että ympäristöministeriö oli laiminlyönyt velvollisuutensa raportoida eduskunnalle vuosittain. Ilmastovuosikertomuksen tärkeys on juuri siinä, että sen perusteella Suomen ilmastotoimia ja niiden riittävyyttä voidaan arvioida ja kehittää tarpeen vaatiessa. Se myös antaa kansalaisille tietoa ajankohtaisista ilmastotoimista ja niiden toimivuudesta. Onneksi Suomessa on laillisuusvalvojia, sillä tavallinen kansalainen ei olisi voinut asiaan vaikuttaa, kun muutoksenhaku- tai valituskeinoja ei ole olemassa.

Kansainvälinen yhteistyö ilmastoasioissa

Glasgow’ssa Skotlannissa järjestettiin 31.10.-12.11.2021 26. ilmastokokous (26th UN Climate Change Conference of the Parties tai COP26), jossa UNFCCC:n osapuolet puivat ilmastopolitiikkaansa ja kansainvälisiä ilmastotavoitteita. Kokousta pidettiin viimeisenä tilaisuutena varmistaa ilmaston lämpenemisen pysähtyminen 1,5 asteeseen. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n tänä vuonna julkaiseman raportin mukaan maapallon keskilämpötila on noussut jo 1,1 astetta. Vaikka kansainvälisenä tavoitteena on pysäyttää lämpeneminen ihmisille vielä siedettävään 1,5 asteeseen, kaikkien IPCC:n käyttämien skenaarioiden mukaan 1,5 asteen lämpenemisen taso ylitetään todennäköisesti viimeistään 2030-luvun alkupuolella. Viimeistään. Useiden skenaarioiden mukaan tulemme näkemään tulevaisuudessa 2–3 asteen nousun. IPCC:n raportin kauhukuvat mielessäni odotin Glasgow’n ilmastokokouksen, sen viimeisen oljenkorren, tuloksia toivottomana. Lopputulema säästi minut kuitenkin avuttomalta itkupotkuraivarilta. 1,5 asteen tavoitetta ei heitetty suoriltaan romukoppaan, hiilenpolttoa päätettiin vähentää, metsäkato luvattiin estää ja useat aiemmin vastahakoiset maat lupasivat ryhtyä ilmastotoimiin. Osapuolet sitoutuivat myös päivittämään ilmastotavoitteitaan ja -toimiaan vuosittain, aikaisemman viiden vuoden syklien sijaan. Sopu on laiha lohtu, mutta pitää 1,5 asteen tavoitteen hengissä. Henkihieverissä, mutta hengissä.

Yhtä asiaa ei tosin Glasgow’ssa otettu huomioon: sovittujen ilmastotoimien ja ilmastonmuutoksen ihmisoikeusvaikutuksia. Jatkakaamme siis taistelua.

Lopuksi

Myönnän tuskailleeni tämän blogikirjoituksen kanssa. Asia on laaja ja monimutkainen, melkein mahdoton tiivistää. Jos minun pitäisi tiivistää aihe johonkin, tiivistäisin sen tähän: IPCC:n mukaan maapallon lämpenemistä ja siitä syntyviä vaikutuksia voidaan hidastaa vain välittömillä ja huomattavilla ilmastotoimilla. Toimet ovat välttämättömiä myös perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiselle. Vaatimus ilmastotoimien välittömyydestä on aikamme suurin haaste. Aika on nimittäin se yksi luonnonvara, jonka olemme kuluttaneet loppuun. 

Tutki ilmaston lämpenemisen vaikutuksia interaktiivisella työkalulla tästä.

 Emmi Kupiainen toimii avustavana asiantuntijana Ihmisoikeuskeskuksessa ja kokee epätoivon hetkiä mm. ilmastokriisin ja sen torjumistoimien riittämättömyyden kanssa.

Lähteitä

Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (Euroopan ihmisoikeussopimus)

Pariisin sopimus

UNGA A/HRC/RES/48/13, The human right to a clean, healthy and sustainable environment (adopted by Human Rights Council on 8.10.2021)

UNGA A/74/161, Report of the Special Rapporteur on the issue of human rights obligations relating to the enjoyment of a safe, clean, healthy and sustainable environment (15.7.2019)

Ulkoministeriö, Euroopan neuvoston voimassa olevat ihmisoikeussopimukset

Ulkoministeriö, YK:n voimassa olevat ihmisoikeussopimukset

Luonnos hallituksen esitykseksi ilmastolaista (2.7.2021)

Ihmisoikeuskeskuksen lausunto luonnoksesta uudeksi ilmastolaiksi (8.9.2021)

International Panel on Climate Change, AR6 Climate Change 2021: The Physical Science Basis

Global Legal Action Network, An emergency like no other – Six young people from Portugal are taking 33 countries to the European Court of Human Rights for failing to do their part to avert climate catastrophe

Office of the High Commissioner for Human Rights, Understanding Human Rights and Climate Change

UN, What is the United Nations Framework Convention on Climate Change?

UN, “The right to a clean and healthy environment: 6 things you need to know” (15.10.2021)