Rakkautta ja Anarkiaa-elokuvafestivaali järjestettiin Helsingissä 16.-26.9.2021. Tämä oli jo 34. kerta kun Helsingin valkokankaille levittäytyi tavanomaista laajempi kattaus maailman elokuvaa. Kaikkiaan noin 40.000 katsojaa koki pimeydessä tunteita laidasta laitaan toinen toistaan hienompien elokuvien kanssa.
Ihmisoikeudet ovat kaikkialla, meidän jokaisen arjessa. Elokuvien
ystävänä katselin maratonsuorituksena työpäivien päätteeksi ihmisoikeuslasien
läpi festivaalin tarjontaa kaikkiaan 23:n pitkän elokuvan verran. Ja kyllä,
kaikissa tarinoissa on helposti löydettävissä ihmisoikeusulottuvuus.
Ihmissuhteet
Elokuvien tarinat olivat kaikki, tavalla tai toisella,
tarinoita ihmissuhteista. Tätähän elämäkin on. Vanhempien, isovanhempien, puolisoiden,
rakastajien, lasten, serkkujen, opettajien ja oppilaiden, naapurien, rikoksen
tekijöiden ja uhrien sekä tuomareiden ja tuomittujen kesken. Emme elä
tyhjiössä, toimimme erilaisissa suhteissa, toimintamme vaikuttaa aina muihin ja
joskus harkitsemattomilla teoilla tai valheilla on järkyttäviä seurauksia.
Väkivalta
Monet valtiot perustuvat väkivallalle ja konflikteissa
väkivalta kohdistuu usein juuri naisiin ja lapsiin, vähemmistöihin,
ulkomaalaisiin tai valtaa pitäville uhkaksi koettaviin henkilöihin. Monessa tarinassa
keskeisessä roolissa oli väkivalta. Liian monessa. Henkinen, ruumiillinen,
naisiin tai lapsiin kohdistuva, rodullinen, jopa yhteiskunnallinen ja
valtiollinen väkivalta, teloituksiin asti. Näissä tarinoissa oltiin siis hyvin
ajan hermolla, onhan meilläkin lähisuhdeväkivalta tavallisempaa kuin mitä luullaan.
Kontrolli ja rajoittaminen
Usein tarinoissa oli vahvasti esillä ihmisten, liikkumisen,
itsenäisen ajattelun, seksuaalisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai moraalin
kontrollointi. Väkivaltaa sekin. Naisten, lasten, vanhusten, köyhien, kouluttamattomien,
vähemmistöjen, ulkomaalaisten, mustien ja jopa kummitusten syrjiminen! Syrjintä,
viha ja vihapuhe, aggressio ja vallankäyttö myrkyttävät yhteiskuntaamme
elävässä elämässä ja erityisesti sosiaalisessa mediassa.
Minä, minä ja minä
Kuten elämässäkin, elokuvissa esiintyi oman edun tavoittelua,
kanssaihmisten epätasa-arvoista kohtelua, toisten valintojen väheksyntää,
rotusortoa, etnistä alistamista, sukupolvien ja yhteiskuntaluokkien välistä vallankäyttöä,
uskonnollista kiihkoilua, taloudellista valtapeliä ja ihmisten tuhoamista
skandaaleilla, valheilla ja juoruilla. Ihmisen pimeän puolen esittely sen
kaikessa kauheudessaan.
Etniset ja poliittiset kriisit
Tarinoissa liikuttiin maasta ja yhteiskuntajärjestelmästä
toiseen. Laki, järjestys, vapaus ja turvallisuus ovat keskeisiä edellytyksiä ihmisoikeuksien
toteutumiselle. Algerian, Libanonin ja Balkanin sodat, Kiinan kommunistinen
vallankumous, Hong Kong, Turkin kurdialueet, Iran. Näissä kaikissa oli läsnä
väkivaltaa, syrjintää, vihaa. Kaikki jo nähty aiemminkin, mutta erinomaisia
muistutuksia ihmisrodun raadollisuudesta ja oikeusvaltion vahvan roolin
tarpeellisuudesta.
Ruokaa ruumiille ja sielulle
Oikeus riittävään ravintoon on ihmisoikeus, joka toteutuikin
useimmissa tarinoissa. Eväitä, juhla-aterioita, ilmakuivattua kinkkua,
juustoja, mereneläviä ja nuotiolla grillattua härkää. Shampanjaa, teetä,
viiniä, mutta myös lääkkeitä ja huumaavia aineita. Sieluakin ravittiin
tanssilla, laululla, kirjallisuudella, koulutuksella ja elämänkokemuksen jakamisella,
myös vähemmistökielillä. Tärkeitä kaikki sivistyksellisten, kulttuuristen ja
kielellisten oikeuksien toteutumiselle. Mitä olisimme ilman näitä?
Eläimet keskuudessamme
Elokuvat eivät ole koskaan vain ihmiskohtaloita, mukana on
aina eläimiäkin. On lehmiä ja lampaita, hevosia ja koiriakin. Ne elävät, niitä
kohdellaan, usein huonosti, ja ne kuolevat. Ihmisoikeuksien ohella eläinten
oikeudet ansaitsevat huomiota. Ihminen, joka kohtelee eläimiä huonosti,
kohtelee helposti myös kanssaihmisiään huonosti. Ja toisinpäin.
Rakkautta, anarkiaa ja ihmisoikeuksia
Selvää on siis, että elokuvat eivät ole vain viihdettä. Ne ovat myös erinomainen tapa nähdä maailmaa, kokea tunteita, ymmärtää vääryyksiä ja pyrkiä kohti parempaa maailmaa. Rakkauden ja anarkian kautta keski-ikäinen juristikin pääsee sisään kohtaloihin, jotka muuten jäisivät vieraaksi. Niin ja saattoi se juristi jonkun kyyneleenkin vuodattaa ja nauraa ääneen!
Kiitos tästä hienosta, joskin aavistuksen
uuvuttavasta viikosta!
Nähdyt elokuvat olivat (jaottelu ja tiivistelmät
kirjoittajan), linkit Rakkautta ja Anarkiaa-festivaalin verkkosiuille.
Lapset kurissa ja nuhteessa
Brother's
Keeper – väkivaltaa, ystävyyttä ja etnistä syrjintää turkkilaisessa
poikakoulussa kurdialueella.
Schoolgirls
– espanjalaiset koulutytöt nunnien komennossa aikuisuuden kynnyksellä
Elämää ja valintoja
The
World to Come – parisuhteita, yksinäisyyttä, sielunkumppanuutta ja patriarkaatin
valtaa
Martin Eden
– yhteiskuntaluokkia ja poliittisia teorioita
Luxor –
menneisyyden valinnat ja niiden toistamisen järkevyys/järjettömyys
Ylimaallista
Relic –
isoäiti poltergeistin vankina
Rouge – teetä,
kurtisaaneja ja kiinalainen kummitus opiumhöyryissä
Ihmissuhteita
A
Taste of Hunger – Michelin-tähtiä, mustasukkaisuutta ja mustekalaa
The
Sleepwalkers – uuden vuoden sukujuhlat ja elämisen sietämätön karmeus
The
People Upstairs – naapureita, uusia mattoja ja kallista kinkkua
Hit the
Road – road trip, kuoleva koira ja yliaktiivinen lapsi
Perintö –
vanhuksia, dna-testejä ja kiihkeitä hautajaisjärjestelyjä
Kriisinhallintaa
Ballad
of a White Cow –teloitetun miehen vaimo ja tuomarin moraalinen ahdistus
Skies
of Lebanon – perhe-elämää ja pommituksia
True stories
Center
Stage – Kiinan Greta Garbon elämä ja rakkaudet
Charlatan
– Tsekkiläisen yrttiparantajan nousu ja tuho
The
Eyes of Tammy Faye – Tv-evankelistan imperiumi, ihmissuhteet ja rahasotkut
My
Salinger Year –J.D.Salingerin kirjallisuusagentuurin kummallisuuksia
Balkanin kriisi
Hive -kosovo –
sodan jälkipelit ja naisten toimeentulon vaikeus
Quo
Vadis, Aida? – siviilit sodassa ja kansainvälisen yhteisön hampaattomuus
Rotusorto
MLK/FBI –
liittovaltion poliisi ja kansalaisoikeustaistelijan vaino
The Drover’s Wife - The Legend of Molly Johnson – alkuperäiskansaan kuuluvan naisen kohtalo syrjäseudulla yhteiskunnan hylätessä
Leena Leikas on asiantuntija Ihmisoikeuskeskuksessa (NHRI). Hän katsoisi elokuvia kaiket päivät, jos työt eivät haittaisi harrastuksia. Kirjoitus peilaa kirjoittajan henkilökohtaisia pohdintoja, eikä edusta Ihmisoikeuskeskuksen kantoja!
