Köyhyys on keskeinen ihmisoikeusongelma ja eriarvoisuutta aiheuttava tekijä maailmassa. Köyhyydellä on laaja-alaiset seuraukset ja se heikentää olennaisesti käytännössä kaikkien ihmisoikeuksien toteutumista. Köyhyys on myös monien konfliktien taustasyynä. Köyhyyden ratkaisemiseen tarvitaan laaja-alaisia toimia niin kansainvälisesti kuin kansallisesti,
Köyhyys ei ole vain kehitysmaiden ongelma, vaan se on keskeinen ulkopuolisuutta ja syrjäytymistä aiheuttava ongelma myös kehittyneissä maissa. Esimerkiksi köyhyyden kielteiset ja pitkäaikaiset vaikutukset lapsiin tulevat vahvasti esille tutkimuksissa. Tämä nousee esiin muun muassa THL:n tutkimuksissa, jotka koskevat vuonna 1987 ja 1997 syntyneiden ikäluokkien hyvinvointia.
Yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 10.12.1948. Ihmisoikeuksien julistus on peruskivi modernille ihmisoikeusajattelulle. Vaikka ihmisoikeuksien julistus ei ole ihmisoikeussopimus, sen katsotaan olevan oikeudellisesti velvoittavaa kansainvälistä tapaoikeutta.
Köyhyyden ehkäiseminen ja torjunta kuuluvat tärkeimpiin ihmisoikeuskysymyksiin. Ihmisoikeuksien julistuksen johdannon mukaan kansakuntien päämääriin kuuluu sellaisen maailman luominen, missä ihmiset voivat elää vapaana puutteesta. Tavoitteena on edistää sosiaalista kehitystä ja parempia elämisen ehtoja. Ihmisoikeuksien julistuksen 25 artiklassa turvataan jokaiselle oikeus riittävään elintasoon. Artikla on kiinteässä yhteydessä sosiaaliturvaa koskevaan 22 artiklaan sekä työtä ja työehtoja koskevaan 23 artiklaan. 25 artiklan 2 kappaleessa turvataan äitien ja lasten oikeus erityiseen huoltoon ja apuun.
Ihmisoikeuksien julistuksesta YK:ssä alkoi mittava työ ihmisoikeussopimusten laatimiseksi. Ihmisoikeuksien julistus viitoitti tien valmistelutyölle. Vihdoin vuonna 1966 YK:n yleiskokouksessa hyväksyttiin YK:n ihmisoikeussopimusjärjestelmän perussopimukset: kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva sopimus (KP-sopimus) ja taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva sopimus (TSS-sopimus).
Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan yleissopimukseen sisältyvät muun muassa oikeus riittävään elintasoon (11 artikla), oikeus sosiaaliturvaan (9 artikla), oikeus opetuksen saamiseen (13 artikla), oikeus kohtuulliseen palkkaan ja muihin työehtoihin (7 artikla) sekä perheiden, äitien, lasten ja nuorten suojelu ja auttaminen (10 artikla).
Lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa vuonna 1989. Sopimus on laaja-alainen sisältäen sekä kansalais- ja poliittisia oikeuksia että taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia. Lapsen oikeuksien sopimuksessa turvataan jokaisen lapsen oikeus riittävään elintasoon ja sosiaaliturvaan. Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset ihmisoikeudet ovat erityisen tärkeitä juuri lapsille. Riittävän elintason lisäksi niillä turvataan lasten kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta tärkeitä palveluita, kuten varhaiskasvatusta, koulutusta, sosiaali- ja terveyspalveluita sekä vapaa-ajan palveluita. Perheen ja vanhempien tukeminen kuuluu myös keskeisiin lapsen oikeuksiin.
Oikeus riittävän elintasoon ja sosiaaliturvaan sisältyy vuonna 2006 hyväksyttyyn vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaan yleissopimukseen (28 artikla). Myös naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus vuodelta 1979 on tärkeä riittävän elintason ja sosiaaliturvan varmistamisten kannalta.
Ei voi liiaksi korostaa sitä, että ihmisoikeudet ovat yhteydessä toisiinsa ja ovat riippuvaisia toisistaan. Yhden oikeuden – esimerkiksi oikeuden riittävään elintasoon tai sosiaaliturvaan ¬–toteutuminen mahdollistaa muiden oikeuksien toteutumista ja vastaavasti yhden oikeuden toteutumattomuus vaikuttaa kielteisesti muiden oikeuksien toteutumiseen. Köyhyys aiheuttaa koulutuksen ulkopuolisuutta ja koulutuksen puute aiheuttaa työelämän ulkopuolisuutta ja köyhyyttä. Oikeudella yksityisyyden suojaan on niukasti merkitystä, jos ei ole asuntoa. Sananvapaudella on vähän merkitystä, jos ei osaa lukea eikä kirjoittaa.
Esa Iivonen
Esa Iivonen toimii johtavana asiantuntijana Mannerheimin Lastensuojeluliitossa. Hänen vastuualueenaan on lasten oikeuksien edistäminen ja lapsi- ja perhepoliittinen vaikuttaminen. Iivonen on ihmisoikeusvaltuuskunnan jäsen.
Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 25 artikla
- Jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon osalta. Jokaisella on myös oikeus turvaan työttömyyden, sairauden, tapaturman, leskeyden tai vanhuuden sekä muun hänen tahdostaan riippumatta tapahtuneen toimeentulon menetyksen varalta.
- Äideillä ja lapsilla on oikeus erityiseen huoltoon ja apuun. Kaikkien lasten, riippumatta siitä, ovatko he syntyneet avioliitossa tai sen ulkopuolella, tulee nauttia samaa yhteiskunnan suojaa.
Ihmisoikeuksien julistus kokonaisuudessaan
https://ihmisoikeusliitto.fi/ihmisoikeudet/ihmisoikeuksien-julistus/
YK:n ihmisoikeussopimukset Ihmisoikeuskeskuksen sivuilla
https://www.ihmisoikeuskeskus.fi/ihmisoikeudet/yk/
