Perus- ja ihmisoikeudet eivät ole mielipidekysymyksiä

YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeusjulistus hyväksyttiin tasan 70 vuotta sitten, ja sitä seurasivat ensimmäiset kansainväliset ihmisoikeussopimukset. Jokaisella ihmisellä on oikeus nauttia ihmisoikeuksista. Niitä ei ole luotu koskemaan vain tiettyä ryhmää tai tietyn maan kansalaisia. Kansallinen lainsäädäntö ei saa olla ristiriidassa valtion voimaan saattamien kansainvälisten sopimusten kanssa. Perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen edellyttää jatkuvaa työtä sen varmistamiseksi, että sopimusten turvaamat ihmisoikeudet toteutuvat myös käytännössä.

Perus- ja ihmisoikeudet tai yhdenvertaisuus eivät ole mielipidekysymyksiä eivätkä vain hyviä päiviä varten. Niiden tärkeys korostuu yhteiskunnallisesti haastavissa tilanteissa. Perus- ja ihmisoikeudet takaavat turvan kaikille, ja suojaa tarvitsevat erityisesti yhteiskunnassa heikoimmissa asemissa olevat ihmiset. Jotkut henkilöt ovat henkilökohtaisista ominaisuuksistaan johtuen alttiimpia syrjinnälle tai hyväksikäytölle kuin toiset, esimerkiksi vammaiset henkilöt, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat henkilöt tai henkilöt, joilla ei ole oleskelulupaa.

Yhteiskunnallinen tilanne on Suomessa muuttunut ihmisoikeusnäkökulmasta katsottuna haasteellisemmaksi. Se näkyy ennakkoluuloina, syrjintänä ja vihapuheena. Perus- ja ihmisoikeudet on kyseenalaistettu Suomessakin. Kritiikkiä on kohdistunut YK:n pakolaissopimukseen, Euroopan ihmisoikeussopimukseen tai esimerkiksi sellaisiin oikeuksiin kuin oman äidinkielen käyttämiseen tai saamelaisten asemaan alkuperäiskansana.

Suomea kurittanut pitkä taloudellinen taantuma ja viimeisten vuosien aikana polarisoitunut yhteiskunnallinen ilmapiiri ovat aiheuttaneet pelkoja yhdenvertaisuuden heikkenemisestä. Suomessa on ihmisryhmiä, joiden täysimääräinen pääsy oikeuksiinsa on vaarantunut. Yleisellä tasolla tarkasteltuna hyvinvointivaltio toimii, mutta sen täytyy kannatella myös haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä, joiden kyky ja mahdollisuudet vaatia itselleen kuuluvia oikeuksia ovat heikommat. Perus- ja ihmisoikeuksille ei tule asettaa hintalappua kulloisenkin taloudellisen tilanteen tai hallituksen poliittisen suuntauksen mukaan.

Suomessa on kuitenkin viime vuosina tehty paljon ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi yhteiskunnallisen tilanteen haasteellisuudesta huolimatta. YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista ratifioitiin Suomessa viimein vuonna 2016. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemasta on keskusteltu aktiivisesti viime vuosina. Tasa-arvoisen avioliittolain voimaantulo keväällä 2017 ja äitiyslain hyväksyminen eduskunnassa helmikuussa 2018 olivat pitkän työn hienoja ja perusteltuja tuloksia. Tällä hetkellä suurimpana ongelmana voidaan pitää sukupuoltaan korjaavien henkilöiden ihmisoikeuksia loukkaavaa translakia, jota nykyinen hallitus ei halua uudistaa. Kansalaisjärjestöt ovat olleet merkittävä muutosvoima muun muassa seksuaalivähemmistöjen ja vammaisten henkilöiden aseman parantamisessa. Aktiivisuudella on merkitystä.

Haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten oikeuksien turvaaminen, moninaisuuden näkeminen voimavarana ja yhteiskunta, johon kaikki voivat osallistua, antavat parhaat lähtökohdat hyvinvoivalle ja vahvalle Suomelle. Rakenteellisiin ongelmiin puuttuminen vaatii poliittisilta päätöksentekijöiltä tahtoa ja asian laajempaa tarkastelua. Perus- ja ihmisoikeuksien huomioiminen lainvalmistelussa sekä perus- ja ihmisoikeusmyönteinen laintulkinta ovat merkittäviä tekijöitä, joilla edesautetaan yhdenvertaisuuden ja yleisemminkin perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista.

Yhdenvertaisuuden eteneminen tapahtuu käytännössä pienin askelin. Minä uskon siihen, että ihmisoikeuksia, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa pitää puolustaa. Palataan siihen, miksi ihmisoikeussopimukset on laadittu. Siksi, että jokainen ihminen on yhtä arvokas ja siksi häntä pitää kohdella yhdenvertaisesti.

Kirsi Pimiä

Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä aloitti virassaan toukokuussa 2015. Koulutukseltaan Pimiä on juristi. Aiemmin hän on työskennellyt monissa eri viranomaistehtävissä eduskunnassa, valtioneuvoston kansliassa, oikeusministeriössä ja ulkoasiainministeriössä sekä yliopistolla. Perus- ja ihmisoikeuskysymykset ovat aina olleet hänelle tärkeitä.